keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulumatkalaiset

Joulun alla tuli jälleen eteen perinteinen pohdinta: mitä tehdään, minne mennään, missä ollaan. Nykyisessä väliaikaiskodissamme meillä ei ole mahdollisuutta saada kotiin kissoille hoitajaa reissujen ajaksi, joten vaihtoehtoina oli joko jäädä tänne suht ankeaa joulua viettämään yksinämme, tai pakata koko kööri autoon. Jälkimmäisestä vaihtoehdosta meillä ei ole paljon kokemuksia, vain muuttomatka Tampereelta Helsinkiin on matkattu koko perheen voimin yhdessä. Nyt valikoitui sitten eteen lähes kolminkertainen matka pituudeltaan, yhteen suuntaan siis, kun päätimme lähteä Kainuuseen jouluksi.

Kovin monta päivää emme voineet olla reissussa, koska mukaan mahtui vain vähän matkatavaroita, auton ollessa täynnä kissabokseja. Mutta pärjää sitä vähemmälläkin. Farmarimallisen auton peräosaan ladattiin siis kaksi laukkua, jotka saa hyvin kiinni remmeillä, ja silti Tyyne mahtui sinne hyvin myös. Yleensäkin Tyyne matkustaa auton takaosassa, joten se oli hänelle tuttua hommaa. Kissojen pakkaaminen takapenkille sen sijaan vaatii hieman sommittelua. Aiempien kokemusten perusteella Onni kannattaa laittaa Kiijan kanssa samaan boksiin, koska yksin ollessa Onnia jännittää ja sille saattaa tulla pahoinvointia. Niinpä nämä kaksi sijoitettiin Clipper 3:een. Aziza ja Enna eivät mielellään matkusta muiden kanssa samassa boksissa, joskin hätätapauksessa Ennan voisi laittaa varmaankin Allun kanssa samaan koppaan. Prinsessat kuitenkin sijoitettiin kumpikin omaan kakkoskoon boksiinsa ja Allu yksin Atlas 30:een. Jotta nämä kaikki mahtuivat kyytiin, piti boksit laittaa kahteen kerrokseen. Näkyvyys- ja turvallisuusnäkökohdat huomioitiin. Ja ei kun matkaan!

Tuttuun tapaan Aziza pitää aluksi hieman konserttia, mutta tällä kertaa menomatkalla typykkä oli varsin hiljainen. Matka sujuikin kerrassaan loistavasti aina Kuopioon saakka, jonka jälkeen Ennalle olisi matkan teko jo riittänyt. Perille lopulta kuitenkin päästiin ilman mitään oksu-, kakka- tai pissavahinkoja.

Perillä majoituimme "mummolaan", jossa riittikin tutkittavaa koko reissun ajaksi. Kaksikerroksisen talon portaissa opittiin kulkemaan heti, ja kaikki oli niin jännää! Aziza liikkui juoksemalla ensimmäisen vuorokauden. :) Oli ihan mahtavaa nähdä, kuinka koko viisikko aluksi tutki paikkoja yhdessä, yhtenä jenginä. Hännät pystyssä kaikilla, komppaniana edeten aina kohti uusia huoneita ja tutkittavia paikkoja. Kun yksi pysähtyi, muutkin pysähtyivät. Ketään ei pelottanut, vaan kaikki olivat uteliaita ja reippaita. Toisena päivänä siellä elettiin jo kuin kotona. Vierailu sujuikin kaikinpuolin hyvin eläinten osalta.

Paluumatkalla Aziza oli sitä mieltä, että olisi mieluummin jäänyt "mummolaan" kuin lähtenyt taas reissuun, ja Enna yhtyi kommentointiin ajoittain. Silti kotimatkakin sujui kokonaisuutena hyvin.

Nytpä tiedämme, että pitkäkin matka koko perheen voimin on mahdollista tehdä, ja vieläpä varsin sujuvasti. :) Harmi, että ei tullut kuvamateriaalia matkalta!

1 kommentti:

  1. Meidänkin kissat ovat päässeet monesti "mummolavierailuille" mukaan, joihin matka ei onneksi ole pitkä. Ollaan huomattu, että visiitit piristävät kissoja hirmuisesti, kun saavat tutkia yhdessä uusia paikkoja. Nykyään visiittien järjestäminen on kylläkin haastavampaa, kun kissamäärä on kasvanut. Joulupäivänä Thiti pääsikin yksistään mummolaan harjoitellakseen matkustamista ja varastellakseen joulukinkkua. :)

    VastaaPoista