sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tuumaustauko

Kuluneen vuoden aikana ei meillä kasvatussuunnitelmissa ole oikein mikään mennyt putkeen. Enna ei ole ollut kiimassa ja jos on ollutkin, niin ei ole antanut kollien astua. 9kk tauon jälkeen se tuli kiimaan nyt alkusyksystä. Haimme Bubun (Nupun ja Upin poika, ikää 10kk tuolloin) meille, ja se osoittikin innokkuutta Ennaa kohtaan, mutta Enna pysyi tiukkana. Bubu turhautui ja alkoi merkkailla kamalasti tuhoten vuorokaudessa pari sohvaa, hieman seiniä yms...myös Enna merkkaili, mutta astumiseen asti ei päästy. Pikaisen tilannearvion jälkeen Bubu vietiin kastraation kautta takaisin kotiinsa, koska ei haluttu sen jatkavan enää kotonaan samaa touhua. Kiitos Villelle ja Tuulille joustavuudesta ja avusta!

Bubun kanssa lähietäisyydelle päästiin vain pariskunnan yhteisen intohimon, ruoan, siivittämänä
Bubun lähdettyä Ennan kiima jatkui ja saimme lainaan Tampereella asuvan Eemeli-pojan. Vuokrasin hotellihuoneen pariskuntaa varten, josko Enna olisi suopeampi vieraalla maaperällä. Ei ollut. Eemelille oli leikkausaika varattu seuraavalle viikolle, joten se oli ainoa yritys tätä yhdistelmää. Ennan kiima meni ohi, alkaakseen vain viikkoa myöhemmin taas uudelleen. Nyt odotimme, että kiima on kunnolla päällä ja sitten Enna vietiin Lohjalle, jossa asuu tällä hetkellä ainoa Suomessa asuva pallillinen maupoika Jester. Mutta ei lämmennyt Enna Jesterillekään ja niin tulimme kotiin apein mielin. Tunti kotona oltuamme kiima oli taas päällä. Vain Allu kelpaa Ennalle. Ennan jatkaessa epämääräistä levotonta oloa, huutelua ja lievää merkkailua varsinaisen kiiman jälkeenkin, annoin lopulta periksi ja vein Ennan steriloitavaksi torstaina. Kohtu oli paksuuntunut, epänormaaliksi muuttunut jo.

Jester olisi ollut komea vävypoika
Näin ollen meillä ei ole kotona yhtään leikkaamatonta kissaa (Lilliä ei lasketa, koska se ei ole kasvatukseen tarkoitettu), eikä tule pitkään aikaan olemaankaan. Mikäli lähimmän parin vuoden aikana Iltavillejä syntyy, ne syntyvät sijoituskodissa, ensisijaisesti siis Nupun ja Fannin kotona Helsingissä/Pohjois-Karjalassa.

Myöskään yhtään näyttelykissaa ei meillä enää ole kotona, sillä Kiija on päästetty eläkkeelle niistä hommista. Se ei näyttelyissä viihdy, joten ei ole järkeä kiusata mamuskelia enää tällä asialla. Keskitytään nyt sitten vain kotona puuhasteluun ja rapsutteluun, siitähän kissat eniten tykkäävätkin, nämä muut puuhat ovat enemmän ihmisten kotkotuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti