tiistai 27. syyskuuta 2011

Elossa ollaan

Viimeinen reilu viikko on ollut niin kovaa kiirettä, että bloggaaminen on jäänyt väliin. Mutta elossa ollaan!

Pikkutytöt Ninni ja Mimmi steriloitiin viikko sitten maanantaina, leikkaus sujui sinällään hyvin, mutta pahaksi onneksi ihon liimaus petti ja varsinkin Mimmin haava aukesi sen verran, että se joutui antibioottikuurille. Perjantaina otin Mimmin tilapäishoitoon meille ja muutaman päivän päästä se on valmis muuttamaan lopultakin omaan kotiinsa. Harmillinen juttu, mutta ei ole menoa haitannut! Mimmi on ehkä kaikkein taitavin kiipeilijä, mitä ikinä olen pennuissa tavannut. On myöskin selvästi vilkkaampi ja jaksaa riehua pitempään kuin Lilli. Ninni muutti reippaana omaan kotiinsa viime perjantaina ja on sopeutunut mukavasti. Kuulemma omistajat eivät enää ihmettele, miksi nimessä on "villi"...

Lilli on vahvistunut ja kasvanut kovasti, ruoka maistuu hyvin. Lilli on ihan ehdoton sylikissa, äärimmäisen hurmaava pieni kissatyttö. Toivotaan, että Lillille löytyy oma koti, jossa se saisi olla oman ihmisensä sylissä niin paljon kuin haluaa! Ensi maanantaina menemme Lillin kanssa sydäntutkimukseen ja sitten tiedetään enemmän Lillin tulevaisuudesta.

Ennalle pentujen tulo on ollut kova paikka, eikä se suvaitse niitä oikein vieläkään. Lillin kanssa meni jo kohtalaisesti, mutta Mimmin tulo siihen lisäksi pisti Ennan hermot turhan tiukalle. Onneksi meillä on kuitenkin tilaa, ja jokaiselle riittää omaa rauhaa.

Lauantaina jouduimme viemään Azizan päivystykseen, kun se meni äkkiä liikkumattomaksi, ei syönyt ja oli kivuliaan ja apaattisen oloinen. Mitään erityistä vikaa ei löytynyt ja palvelu oli jokseenkin kehnoa. Omien selvittelyjen, lukemisten ja pohdintojen jälkeen Azizalle aloitettiin kalium-lisä (arvo oli hieman matala) ja vointi onkin nyt kohentunut. Myös ummetusta oli ja se on nyt helpottanut. Menemme jonkin ajan päästä omalle eläinlääkärille kontrolliin tässä asiassa.

Siskokset. Mimmi katsoo kameraan, Lilli ottaa lepoa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kengurun poikanen ja bodyguard

Lilli on sylikissa ja välillä mamin kengurun poikanenkin

Lillillä on oma henkivartija

maanantai 12. syyskuuta 2011

Lilli Urhea


Kun päätimme, että Lilliä emme voi luovuttaa ennen kuin sen sydämen tilanne on selvitetty, piti samalla päättää, että Lilli muuttaa meille Iltavillilään siksi aikaa, että saadaan ennuste selväksi. Viime perjantaiksi oli sitten sovittu Lillin muuttopäivä, koska se sopi parhaiten aikatauluihimme ja Lilli on pentueen oma-aloitteisin, joten se pystyi jo hyvinkin 13 viikon iässä muuttamaan.

Kotimatka sujui pienen protestoinnin siivittämänä. Lilli on osoittautunut vielä reippaammaksi kuin odotimmekaan. Aluksi tietysti isot kissat hieman pelottivat, ja vieläkin varsinkin Allulle pitää vähän sähistä, ja pelottavinta on ollut Tyyne Koiranen, mutta ei siitäkään enää pahemmin tarvitse välittää. Lilli uskaltaa jo liikkua yksin koko talossa ja oppi heti käyttämään jopa tarhan oviluukkua, koska tarha piti myös käydä katsastamassa, vaikka se aika jännä olikin!

Kiija otti Lillin heti suojatikseen, samoin Onnin on nähty pesevän Lilliä jo. Tummat tytöt sen sijaan odotetusti suhtautuvat tulokkaaseen hieman nihkeämmin.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kotikisat

Tänä viikonloppuna oli ohjelmistossamme perinteinen Pirkanmaan rotukissayhdistyksen syysnäyttely. Pirokin näyttelyt ovat muodostuneet jo tavaksi, sillä tokihan on kiva, että ei tarvitse aamulla kukonlaulun aikaan nousta ajamaan jonnekin kauas, ja kun lisäksi Pirokin näyttelyt ovat erittäin hyvin järjestettyjä ja useimmiten yhdessä Suomen parhaista näyttelypaikoista, niin miksipä emme osallistuisi. Tällä hetkellä näyttelyissä käyvä kissajoukkomme vain on harmillisen pieni, eikä Fanni edes ehtinyt muilta kiireiltään lähteä paikan päälle, joten paikalla olivat Kiija ja Emir sekä kasvateista henkilökuntineen paikalle Helsingistä saapunut Eppu, joka oli valmistunut pari viikkoa aiemmin SP titteliin Tallinnassa. Kyseessä kun oli ensimmäinen ylimmän tittelin saanut Iltavilli, järjestimme paikalle pientä naposteltavaa ja kuohujuomaakin.

Näytelmäpäivä lauantaina sujuikin varsin mukavissa merkeissä, moni poikkesi sankaria juhlimaan. Sankari itse otti homman varsin rennosti, tuttuun tyyliin.

Aamupäivällä kävimme Kiijan ja Emirin kanssa myös rotuesittelyssä esittäytymässä. Allekirjoittaneen mielestä kun näyttelyjen tarkoitus on myös esitellä kissoja yleisölle ja myös kasvattajalle nämä ovat hyviä tilaisuuksia tuoda rotua esiin, joten pyrimme aina osallistumaan, mikäli tällaisia järjestetään. Lauantaina kuulijoita oli vain muutama, mutta sunnuntaina enemmän.

Tuomarina Kiijalla oli lauantaina ruotsalaistäti Elisabeth Raab-Alvarson, jolla olikin mielenkiintoinen tyyli käskeä kaikki kissat ensin tuomarihäkkeihin odottamaan vuoroaan ja siitä sitten joko assari tai hän itse otti kissan pöydälle ja vasta siinä vaiheessa omistaja sai tulla mukaan. Tuomari oli aika vaitonainen, ja oikeastaan ainoa kommentti oli heti alussa: fantastic condition! Eipä ollut edes kampaa Kiijalle vilautettu... Serti tuli ja myöhemmin päivällä kutsu myös TP-valintoihin, josta vähitellen tiputettiin muita pois, kunnes jäljellä oli vain britti ja Kiija ja todella pitkään "Rabban" valintaa pohti, ja päätyi sitten lopulta brittiin. Emir sai sertinsä Charles Spijkerilta ja Eppu kunniamaininnan. Molemmat pojat pyydettiin myös TP-valintoihin, joita allekirjoittanut ei ehtinyt katsomaan, mutta hämmästys oli kohtalainen, kun Epun henkilökunta lampsi pois paikalta TP-lappua heilutellen! Spijker tykkäsi siis todella paljon Epun rakenteesta ja varsinkin lihaksikkaasta kropasta, vaikka väri onkin huono, eli haamukuviot eivät näy. Näin kasvattajan silmissä hopeatäplikkäänä Eppu olisikin melkoinen ässä noissa geimeissä, mutta savujen kanssa tilanne on toinen. Epun henkilökunnan pitämässä blogissa on myös selostusta päivän tapahtumista.

Lauantaina tuli myös hieman jumpattua, kun eräs paikalla ollut firma oli pistänyt Simplicity kissanhiekat todella hyvään tarjoukseen. Normaalisti noin 18 euroa maksava 15 kilon säkki maksoi nyt vain kympin! Allekirjoittanut investoi siis 150 kiloon hiekkaan ja raahasi ne omin lihasvoimin autolle, joka ei ihan lähellä hallia ollut. Kotona vielä säkit varastoon ja tänään aamulla selkälihakset ilmoittivatkin olemassaolostaan. Enemmänkin noin hyvällä hinnalla olisi voinut hiekkaa ostaa, mutta kantokyky ei kestänyt enempää.


Sunnuntaina Kiijalla oli vuorostaan Spijker, joka tykkäsikin mammasta yllättävän paljon. Serti tuli ja TP-valintaan kutsu, jonka tiesin turhaksi, koska vastassa oli muun muassa suunnilleen kaiken mahdollisen voittanut burma. Neljästä kastraattinaaraasta Kiija kuitenkin sijoitettiin toiseksi, burman mennessä paneeliin ja lopulta voittaessa senkin. Emirkin sai sertinsä ja kävi myös TP-valinnassa, mutta voiton vei aby. Taisi olla muuten sillä abyllakin Suprelorin nahan alla, koska senkään vertaa pallinrusinoita ei näkynyt kuin Emirillä! Eppu ei enää ollutkaan sunnuntaina paikalla ja allekirjoittaneen päivä kului hieman koulujuttuja lueskellen ja loput rahat ruokaostoksiin tuhlaten.

Mukava viikonloppu taas kerran Pirokissa, keväällä jälleen sinne. Alustavan suunnitelman mukaan, jos toiveita saa esittää, Kiija voisi eläköityä ensi kevään kotinäyttelyssä SP:nä ja ainakin kerran myös veteraaniluokkaan osallistuneena. Mutta siihen on vielä aikaa! Epun juhlien rääppiäisiä vietettiin kotiporukan voimin, muffinsseja jäi yli vaikka kuinka!