perjantai 3. kesäkuuta 2011

Suutarin lapsi


Tiedättehän sanonnan, että suutarin lapsella ei ole kenkiä? Niinpä niin. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja pissakissatutkijan kissalla on pissavaivoja. Ennan merkkailusta on tullut aina välillä mainittua varmaan blogissakin. Valetiineyden aikana oireita ei ollut, joten edelleenkin haluaisin uskotella itselleni, että se myös merkkailee.

Maanantaina aamulla kuitenkin huomasin, että se kävi toistuvasti vessassa, ja varasin ajan seuraavaksi päiväksi omalle eläinlääkärillemme Virpille. Kotiin tultuani sama oire näkyi jatkuvan ja pissassa oli veritippoja, joten uusi soitto klinikalle, ja pääsimmekin lähes samantien toisen eläinlääkärin vastaanotolle. Enna piti rauhoittaa ultraäänitutkimusta ja virtsanäytteen ottoa varten ja otettiin samalla myös verinäyte. Kohtutulehdukseen viittaavaa ei onneksi ollut. Pissanäytteen pH oli hyvin korkea, mikä jo antoi viitteitä mahdollisesta tulehduksesta. Verikokeet olivat onneksi kunnossa. Kipulääkkeiden ja antibioottejen kera kotiuduimme ja tiistaina saimmekin viljelyvastauksen pissanäytteestä: bakteereitahan siellä kasvoi. Keskiviikkona tuli vielä lääkeherkkyystulos ja saamamme lääke pitäisi purra kyseiseen pöpöön. Pari päivää Enna sai myös kipulääkettä, koska pissaamassa piti käydä edelleenkin tiuhaan. Nyt pissa kulkee normaaliin tapaan ja neiti on muutenkin entisensä. Muistona alkuviikon hässäkästä on enää karvattomat alueet tassussa ja masussa. Antibioottikuuri jatkuu vielä pari viikkoa.


Nähtäväksi jää, jatkuuko merkkailu vielä, vai oliko sekin tästä tulehduksesta johtuvaa. Soimaan itseäni tästä kyllä pitkään, vaikka voihan olla, että kyseessä onkin aivan erilliset asiat ja tulehdus onkin äkillinen. Olkoon tämä opiksi kaikille, että myöskään leikkaamattoman kissan pissaoireita ei pidä tulkita miksikään muuksi kuin sairaudeksi ennen kuin pissanäyte on asianmukaisesti tutkittu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti