maanantai 2. toukokuuta 2011

Lisääntymisintoa, osa 1

Akvaario on ollut pystyssä reilun kuukauden. Sinä aikana helmimonniset ovat kuteneet jo muutaman kerran. Tapahtumasta en ole saanut kuvia otettua, mutta siis näistä otuksista on kyse. Toistaiseksi kutupallerot ovat kadonneet parempiin suihin.


Myös Taisto on osoittautunut viriiliksi mieheksi. Aina jos joku kasvi irtoaa ja jää pintaan kellumaan, pitää sen suojiin rakentaa heti kuplapesä, jota sitten vartioidaan varsin ponnekkaasti. Harkinnassa onkin Taistolle pari morsianta.


Myös talonmiehiksi pohjalle hankitut kierteissarvikotilot ovat näköjään alkaneet puskea jälkikasvua. Tässä siis kuvan keskivaiheilla lasissa pieni kotilovauva.


Myös kasvirintamalla menee hyvin. Vallisneriat ovat tehneet uusia taimia.


Allekirjoittanut luuli ensin, että jaavansaniaisen on vallannut jokin levä, kun lehtien kärkiin alkoi ilmestyä ruskeita haituvia. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että kyseessä onkin kasvin tapa lisääntyä ja uusien poikaskasvien juuret.



Kääpiöanubiaat ovat myös tehneet uusia lehtiä, vaikka niiden sijoituspaikka onkin hieman huono. Lähellä olevan juurakon alle kotinsa muovannut partamonni kun sisustaa edelleen aina välillä niin, että kasvit peittyvät hiekkaan.


Argentiinanvesirutto ja vedensuosikki kasvavat sellaista kyytiä, että niitä pitää olla harventamassa harva se päivä. Kasvit inhan ruskeiksi tehnyt piileväkin alkaa vähitellen väistyä.


Sen verran yhteistä kissoilla ja akvaarioilla tuntuu olevan, että yksi ei riitä! Kalasten lisääntymispuuhat vaikuttavat varsin mielenkiintoisilta, joten jospa jossain vaiheessa saamme ainakin yhden vara-altaan hankittua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti