sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Jugu

Upin ja Nupun pentueesta on jo hiljattain esitelty pojat ja Fanni on tietysti kaikille tuttu, joten jäljellä on vielä toinen tytöistä. Työnimeltään Helena on nykyisin Jugu, joka asuu henkilökuntansa kanssa Helsingissä. Jugu on kaunis, kropaltaan veljensä Bubun tapaan rotevahko, kun taas Ale ja Fanni ovat elegantimpaa mallistoa. Pienissä täplissä on yllättävän hyvä kontrasti siihen nähden, miten vaalea Jugu oli pienenä.


Jugu on varsin leikkisä ja seurallinen neiti, aivan kuten nuoren (ja vähän vanhemmankin) mautytön kuuluukin olla! Ruokahalu on hyvä eikä Jugu ole turhan nirso tyttö. Terveenäkin on neiti ollut, kuten muutkin äffät.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Ulkoriehaa

Ulkoilukausi on meillä alkanut jo useampi viikko sitten, mutta allekirjoittanut ei ole saanut aikaiseksi asiaa julkistaa. Vapun tienoon helteiden aikaan tarhassa riittikin vilinää ja varsinkin Allu majaili siellä lähes koko ajan. Tässä muutamia kuvia ensimmäiseltä ulkoilukerralta huhtikuun alusta, kun vielä luntakin oli maassa.

Allu tarkkana

Enna on toinen vakkaritarhailija, lempipaikka on pölkyn päällä, josta on hyvä tähystää.

Azilla menee aika usein överiksi sementin kanssa...jostain tuntemattomasta syystä siinä kieriskely on ihan ykköstä!

Katukyylät. Kummallakin puolella verkkoa.

Hurjimmillaan tarhailu on yltynyt aika villiksi ja yhtenä päivänä kävi niin, että Allu tuli luukusta sisään niin sanotusti "karmit kaulassa" kovalla vauhdilla. Luukun heiluriläppä otti ja hajosi. Uusi on tilattu, odotellaan saapumista ensi viikolla.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Lailan masu

kasvaa kovaa kyytiä. Laila itse on saavuttanut seesteisen ja rauhallisen olotilan. Se vain istuskelee silmät puoliummessa pitkiä aikoja. Mitä mahtanee miettiä?  Kaunokainen on kaunistunut entisestään.





Masu on aika symmetrisen oloinen, joten veikkaukseni on neljä  mukulaa, mutta mikä vaan on aina mahdollista. Vielä hieman yli kaksi viikkoa jäljellä h-hetkeen! Allekirjoittanut lomailee koko viikon tuolloin, jotta varmistetaan se, ettei emo jää yksin synnytyksen koittaessa. Lailan oma henkilökunta valvoo illat ja yöt ja minä heidän työpäiviensä ajan. Onneksi välimatka on sen verran lyhyt, että tämä järjestely onnistuu kätevästi.


Laila on säilyttänyt todella kauniin savuvärinsä vanhentuessaankin, mikä on tietysti tosi mukava juttu!

Akvavilli

Jotta tämä enimmäkseen kissaihmisten seuraama blogi ei täyttyisi kalajutuilla, aloitin akvahommille oman blogin. En tiedä, jaksanko sitä ylläpitää pitkäänkään, mutta onpahan ainakin omaksi päiväkirjaksi näin alussa muistuttamaan, milloin tuli tehtyä mitäkin.

lauantai 21. toukokuuta 2011

Pirokisaamassa


Viime viikonloppuna oli siis meillä ohjelmassa Pirokin näyttely Suomen parhaassa näyttelypaikassa, eli Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa, vai mikä se nimihirviö nykyään onkaan. Siis tutummin Pirkkahallissa. Paikalla oli vakiokokoonpanomme, eli Kiija ja Helsingistä junalla paikalle saapunut Fanni sekä Emir. Kiija kisaili ensimmäistä kertaa luokassa 4 ja sai molempina päivinä CAPS sertinsä. Valitettavasti lauantaina hieman piti ärhennellä ja sunnuntaina muuten vaan luimistella, joten sen kummempaa menestystä ei tullut. Kiija saa jäädä nyt ainakin parin kuukauden tauolle näyttelyistä, käymme ehkä Surokissa kokeilemessa heinäkuun lopulla, jos sittenkään.

Kiija tähystää. Suuresta näyttelystä huolimatta tilaa oli yllin kyllin eikä naapurit olleet iholla.
Fannilla oli lauantaina tuomarina juuri kolmoskategorian oikeudet saanut Olga Komissarova, joka kovasti Fannista tykkäsi ja lopulta hieman yllättäen valitsi neidin parhaaksi nuorekseen! Niinpä neiti joutui vielä paneeliin pyöriteltäväksi. Näyttelyn ollessa Euroopan suurin Maailmanvoittaja-näyttelyn jälkeen, oli kolmosen kissoja paneelissa peräti yhdeksän kappaletta ja riepottelua siis riitti. Suurkiitos Varpulle tuhatjalkaisen Fannin pitämisestä aisoissa! Ääniä ei paneelissa tullut. Suomen Egyptinmaut ry oli tuonut Kiijalle TP-mitalin Rurokin sijoituksesta, mutta koska allekirjoittanut ei mitaleita eikä pyttyjä halua, siirtyi mitali kätevästi Fannille.

Voittajan on helppo hymyillä?
Sunnuntaina Fanni sai totutun EX1 tuloksensa ja kävi toki myös TP-valinnassa kääntymässä, mutta Miran mieleen oli ocicatnuori enemmän. Ja ihan oikein Mira osasikin Fannin heikkoudet erottaa: suora profiili ja lättäpää, sekä hieman liian pyöreä silmät (silloin kun on jännää, on silmät liian isot ja pyöreät). Sunnuntaina myös ilmeisesti kolmosen tuomariksi aikova Sebastian Pruchniak halusi tutustua mauhun, ja kävi katsomassa kissojamme. Veimme myös Emirin ihmeteltäväksi hänelle, ihan jo senkin takia, että koska Mira tietää savun täplien näkymisen idean, saisi uusi tuomari tästä oikeaa tietoa. Nimittäin sunnuntaina Emir sai jälleen kerran haukut liikaa näkyvistä haamukuvioista Lone Lundilta. Vaikka pojallahan ne eivät näy riittävän hyvin... Näin järkevää on mustasavujen näyttelyttäminen FIFéssä! Täti oli kuitenkin ilmeisesti sen verran epävarma asiastaan, että sertiä ei evännyt ja niinpä Emir valmistui sunnuntaina Grand International Championiksi! Onnea Petra ja kiitos Emirin näyttelyttämisestä! Emir on kautta aikojen toinen GIC Iltavilli heti isoäitinsä Azizan jälkeen ja kolmas tämän tasoisen tittelin saavuttanut kasvattimme, kun GIP velipoika Eppu huomioidaan. On sääli, että Enna ei näyttele enää, sillä muuten olisi meillä mainio grand int trio kasassa tässä savuisessa sisaruskolmikossa.

GIC Iltavilli Emir Ehsan. Kuva: Heikki Siltala
Näyttely oli järjestelyiltään jälleen kerran varsin sujuva, vaikka lauantain megalomaaninen kissamäärä aiheutti todella hitaasti etenevän paneelin (kakkosen kissoja oli paneelissa kerrallaan 12 ja kolmosiakin siis 9). Sunnuntaina kuitenkin päästiin kotiin jo viiden maissa. Syksyllä taas lisää Pirokkia!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Puuhapäivät

Viime viikko on ollut tavallistakin hektisempää elämää, joten valitettavasti blogi on ollut huonolla hoidolla. Allekirjoittanut on suorittamassa opiskeluihin liittyvää pakollista harjoittelua, joka tuntuu vievän mehut aika tehokkaasti, ei vähiten hieman epätavallisten työaikojen takia. Herätys on aina klo 3.15.

Kissarintamalta sen verran uutisia, että Laila tosiaan vaikuttaa olevan tiineenä ja pennut pitäisi syntyä kesäkuun alkupuolella. Emir kävi tapaamassa Nuppua kuluneella viikolla, mutta sen hormoni-implantti vaikuttaa vielä niin paljon, että mitään mielenkiintoa tyttöä kohtaan ei herralla ollut.

Jotta arjen rasituksista ei pääsisi tokenemaan, menee tämä viikonloppu Pirkkahallilla, jossa kisaillaan vuoden suurimmassa suomalaisessa kissanäyttelyssä, joka on myös luultavasti Euroopan toiseksi suurin heti FIFén maailmannäyttelyn jälkeen. Tänään paikalla oli yli 800 kissaa, mutta järjestelyt sujuivat silti hienosti. Tarkempaa raporttia meidän osaltamme tulossa myöhemmin, mutta tässä vielä linkki näyttelyn julisteeseen, jossa esiintyy eräs tuttu hahmo!

KLIK!

perjantai 6. toukokuuta 2011

Klikkaus tieteelle

Siinä missä viime vuosina kissamme ovat joutuneet lahjoittamaan milloin kakkaa ja milloin verta tieteen alttarille, on nyt aika omistajien uhrata muutama minuutti ajastaan. Kyselytutkimuksen tarkoituksena on selvittää Suomessa asuvien koirien ja kissojen käytösongelmien esiintyvyyttä sekä niiden mahdollisia syitä.

Klikkaa siis hetki tieteelle!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Upin uraputki


Tänään, 2.5-vuotissynttäreidensä kunniaksi, Upi siirtyi duunariasteelta konsulttien joukkoon. Raskaan työn raataja oli laihtunut entisestään ollen vain luuta ja nahkaa, nippa nappa 3.5 kilon painoinen, mikä on raameihin nähden todella vähän. Jo on korkea aikakin siis siirtyä nauttimaan muista elämän tarjoamista nautinnoista tyttöjen sijaan, kuten vaikkapa ruoasta!

Lämpimät kiitokset Kaisalle ja Karille parhaan kodin tarjoamisesta ja kerrassaan loistavasta yhteistyöstä kuluneiden reilun kahden vuoden aikana!

Suunnitelmat muuttuivat moneen kertaan ja pettymyksiäkin koettiin, mutta saamme olla kiitollisia, että edes nämä mukulat herra jälkeensä jätti:

Meidän Äffät

Erendelin kaksoset

Ja miten mahtaa Lailan masun sisällön kanssa aikanaan käydä, sitä jäämme viedä odottamaan.

Kuva: Kaisa Haapa-aro

maanantai 2. toukokuuta 2011

Lisääntymisintoa, osa 2

Näyttää siltä, että Upin ja Lailan ensitreffit tuottavat tulosta. Lailalla on ollut monenlaisia tiineysoireita ja nyt on masukin pyöristynyt ja nisät kasvaneet. Odotettavaa on vielä viisi viikkoa, eli jos kaikki menee hyvin, pennut syntyvät kesäkuun alkupuolella viikolla 23. Nämä pennuthan siis syntyvät Lailan omassa kodissa, joka sijaitsee täällä Tampereella.

Lisääntymisintoa, osa 1

Akvaario on ollut pystyssä reilun kuukauden. Sinä aikana helmimonniset ovat kuteneet jo muutaman kerran. Tapahtumasta en ole saanut kuvia otettua, mutta siis näistä otuksista on kyse. Toistaiseksi kutupallerot ovat kadonneet parempiin suihin.


Myös Taisto on osoittautunut viriiliksi mieheksi. Aina jos joku kasvi irtoaa ja jää pintaan kellumaan, pitää sen suojiin rakentaa heti kuplapesä, jota sitten vartioidaan varsin ponnekkaasti. Harkinnassa onkin Taistolle pari morsianta.


Myös talonmiehiksi pohjalle hankitut kierteissarvikotilot ovat näköjään alkaneet puskea jälkikasvua. Tässä siis kuvan keskivaiheilla lasissa pieni kotilovauva.


Myös kasvirintamalla menee hyvin. Vallisneriat ovat tehneet uusia taimia.


Allekirjoittanut luuli ensin, että jaavansaniaisen on vallannut jokin levä, kun lehtien kärkiin alkoi ilmestyä ruskeita haituvia. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että kyseessä onkin kasvin tapa lisääntyä ja uusien poikaskasvien juuret.



Kääpiöanubiaat ovat myös tehneet uusia lehtiä, vaikka niiden sijoituspaikka onkin hieman huono. Lähellä olevan juurakon alle kotinsa muovannut partamonni kun sisustaa edelleen aina välillä niin, että kasvit peittyvät hiekkaan.


Argentiinanvesirutto ja vedensuosikki kasvavat sellaista kyytiä, että niitä pitää olla harventamassa harva se päivä. Kasvit inhan ruskeiksi tehnyt piileväkin alkaa vähitellen väistyä.


Sen verran yhteistä kissoilla ja akvaarioilla tuntuu olevan, että yksi ei riitä! Kalasten lisääntymispuuhat vaikuttavat varsin mielenkiintoisilta, joten jospa jossain vaiheessa saamme ainakin yhden vara-altaan hankittua.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Veljekset kuin ilvekset

Tai sitten ei. Itse asiassa Upin ja Nupun pojat, Ale ja Bubu, ovat kuin yö ja päivä. Sen lisäksi, että pojat ovat tietysti aivan eri näköisiä, koska Ale on kuvioltaan klassinen tabby, ovat luonteetkin hyvin erilaiset. Bubu on myös merkittävästi veljeään suurempi. Bubulla on parempi ruokahalu, ja se suhtautuu uusiin asioihin varsin lunkisti. Ale on nirsompi ja hieman varovaisempi, mutta enemmän seuranhakuisempi omistajiaan kohtaan. Ale hyppii korkealle ja päivystää lintuja ikkunalaudalla, kun taas Bubu hengailee enemmän lattiatasolla ja ottaa rennosti. Paljon pojat kuitenkin painivat ja leikkivät yhdessä, useimmiten Alen aloitteesta. Tässä kuvasatoa parin päivän takaa, jolloin kävin poikia tapaamassa.











Bubun turkki on todella komea, ja poika itsekin on ikäisekseen todella kypsän oloinen. Iso poika se on jo nyt, saa nähdä millainen jättiläinen siitä aikanaan tulee. Siitähän näki jo pikkupentuna, että raameja riittää. Tarkkasilmäisimmät huomasivat varmaan yhdestä kuvasta, että Bubulla vielä pallukat pilkottavat hännän alta. Näin tosiaan on, ja Bubu onkin vielä paperilla meidän kissamme. Toivotaan, että aikataulut ja kemiat Ennan kanssa natsaisivat jonain päivänä!