tiistai 26. huhtikuuta 2011

Amiraali Nelson ja aputyttö

Allekirjoittanut pääsi edellisviikolla visiteeraamaan Ennan veljen Nelsonin (Iltavilli Ejaaz Etemaad) taloudessa. Nelson oli viisikon pienin syntyessään, vain 60 gramman painoinen rääpäle, jolla ei ollut karvaakaan kuten muilla sisaruksilla. Yritimme antaa lisäruokaa alkuvaiheessa, koska pentuja oli kaikkiaan viisi, ja isommat jyräsivät maitobaarissa pienen ohi. Nelson ei ruokaa kuitenkaan huolinut, ja allekirjoittaneen toiveet pennun selviämisestä eivät olleet kovin korkealla. Niin vain tuo sintti kuitenkin itse sinnitteli tissittelemään aina välillä ja vähitellen alkoi kasvaa omaa tahtiaan. Muita pienempi se oli koko pentuajan. Ulkonäöltään ipana oli kolmesta pojasta paras, mutta allekirjoittanut ei uskaltanut jättää sitä siitoskäyttöön pienen koon takia, vaikka mitään erityistä vikaa pennusta ei löytynytkään eläinlääkärin tutkimuksessa. Nyt on tietysti hyvä olla jälkiviisas taas! Nelson on edelleenkin pojista parhaimman tyyppinen, hyvin maskuliininen äijän köllikkä, jonka ilmeessä näkyy häivähdys isoisoäidin ilmettä, sitä allekirjoittaneen mieleistä Iltavilli-lookia.



Kuten monen muunkin maun henkilökunta, myös Nelsonin henkilökunta tuli aika pian siihen tulokseen, että toinen mau tarvitaan. Koska Iltavillien pentusuunnitelmat ovat menneet plörinäksi useamman kerran, saapui Nelsonille kaveri Ruotsista. Fanny, eli virallisemmin Erendel's A Night Like This, on reipas ja aktiivinen nuori neiti ja kaksikko onkin hyvää pataa keskenään.


sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Ruuhkassa on ruuhkaista

Herätyskellon soidessa klo 4.50 oli allekirjoittanut tietysti virkeänä kuin keväinen käenpoika lähtemässä matkaan. Ja Kiija vähintään yhtä innokas. Viikon välein näyttelyssä käynti on meille todella epänormaalia, enkä pidä sitä hyvänä asiana ollenkaan, enkä muista onko näin koskaan ennen tehty. Selitys löytyy siitä, että Pirokiin on tulossa Chai-lain Khety, joka kilpailee luokassa 6 ja oli toiveissa saada Kiija valmistumaan ennen Pirokia, jotta rouvat olisivat eri luokissa silloin. CFA näyttelyyn PetExpoon ei ollut tarkoitus Kiijaa viedä alunperin ollenkaan, mutta toisin kävi. No, seli seli.

Eilen matkasimme nostalgisella sinisellä "pika"junalla Tikkurilaan, josta pääsimme Fannin henkilökunnan kyydillä näyttelypaikalle. Epun henkilökunta oli vielä virkumpana jo ennättänyt paikalle ennen meitä ja varannut vierekkäiset häkkipaikat meille kaikille. Allekirjoittanut unohti kameransa kotiin, mutta Epun näyttelyraportista löytyy muutama kuva. Päivä sujui mukavasti hyvässä seurassa. Tuomarina Kiijalla ja Fannilla oli uusi tuttavuus Eva Wieland-Schilla. Fanni oli vuorossa ensin, ja sitä jännitti aika paljon viime viikonlopun jäljiltä, mutta hyvä arvostelu saatiin kirjallisena, suullisesti ei minkäänlaista. Sama toistui Kiijan kohdalla, setelissä lukee joka kohdassa excellent, mutta ainoa suullinen kommentti oli "good kitchen" eli kauniimpi ilmaisu asiasta "kissasi on plösö". Hämmästys olikin siis suuri, kun sekä Kiija että Fanni kutsuttiin TP-valintoihin. Mitään perusteluja ei tullut, miksi aby oli parempi kuin Fanni tai miksi Kiija oli parempi kuin britti. Kiija siis oli TP. Paneeliin pyysin Kiijaa kantamaan kokeneen assarin, koska rouvan suusanallista protestointia saattaa joku säikähtää. Ääniä paneelissa ei tullut, mikä ei sinällään ollut mikään yllätys.

Mutta serti tuli ja rouvasta leivottiin siis Grand International Premier. Samalla tuli alustavasti luvatuksi, että eläkepäivät FIFe näyttelyistä koittavat Kiijalle kesällä 2012. Siihen mennessä yritämme saada vielä tarvittavat CAPS sertit ja osallistua ainakin kerran veteraaniluokkaan. Jatkot ovat sitten rouvasta itsestään kiinni, joten ei lyödä lukkoon mitään lopullista kuitenkaan.

Päivä oli mukava, Fanni sai positiivista kokemusta viime viikonlopun jälkeen, Eppu ja Emir saivat sertinsä ja Kiijan TP oli piste ii:n päälle, eli saatiin enemmän kuin lähdettiin hakemaan. Fannin henkilökunta osoitti ralliautoilijan lahjoja kyyditessään meitä junalle näyttelyn päätyttyä. Sen ja allekirjoittaneen kohentuneen juoksukunnon ansiosta olimme Tampereella jo kahdeksalta illalla.

Koska näyttelyitä ei saa arvostella, jos ei itse niitä järjestä, ja tuomareita ei saa arvostella, jos ei itse ole tuomari tai assareita ei saa arvostella, jos ei itse riennä tukka putkella hommiin, jätetään kaikki negatiivinen palaute tällä kertaa antamatta. Leimakortti tuli täyteen, joten mennään me ruuhkaan tulevaisuudessakin!

torstai 21. huhtikuuta 2011

PetExpo

Kulunut viikko on ollut kovin kiireinen, joten vasta nyt ehdimme raportoimaan viime viikonlopun PetExpon reissustamme! Allekirjoittanut matkasi lauantaiaamuna Helsingin Messukeskukseen Emirin henkilökunnan kyydillä ja karvajoukoissa mukana olivat Kiija, Emir ja kotikissapoika Ukko. Retkueeseen liittyi vielä Fanni Helsingin päässä. Edessä oli kahden päivän mittainen CFA näyttely, kaksi kehää molempina päivinä. Kuten tarkkamuistisimmat saattavat muistaa, ei ole montakaan viikkoa siitä, kun manailin Kiijan jäävän tauolle kehänäyttelyistä. No, suorastaan ilmainen ilmoittautumismaksu ja viime hetken tuomarimuutos käänsivät pään. Kiijan viikonloppu sujui siis näyttelyhäkissä nukkuen. Häkit oli järjestetty isoksi kehäksi, me sisäpuolella ja yleisö ulkopuolella. Rauhan turvaamiseksi ripustin yleisön puolellekin verhon toiseen reunaan, toi hieman turvaa enemmän.



Lauantaina tuomareina olivat amerikkalainen Gary Veach, joka oli tykännyt Kiijasta aiemmin, ja hollantilainen Arie Groenewegen, joka pelkää Kiijaa. Garyn kehä oli onneksi ensin. Koska näyttelyhallissa oli tilavaa, ei Kiijan tarvinnut nähdä toisia kissoja, ja käyttäytyminen olikin aivan asiallista. Garylta irtosikin kolmanneksi parhaan kaikkien rotujen Premierin sija, ja kaikkien kastraattien joukossa Kiija oli kymmenes, mikä oli oikein hyvä sijoitus! Tästä innostuneena allekirjoittanut kiikutti Kiijan myös Arien pöydälle, mikä ei ollut ollut ensin tarkoituskaan, mutta koska Kiija kerran avasi suunsa hyvin kevyeen sähinään, kävi tie häkkiin takaisin sukkana. Hassu tuomari. Fannin hieman raidallista kylkeä Gary puolestaan hieman moitti, joten Fanni oli hänen kymmenestä pennustaan yhdeksäs. Arie puolestaan tykkäsi Fannista valtavasti, valiten neidin peräti neljänneksi parhaaksi pennukseen!

Emir kilpaili leikkaamattomien aikuisten sarjassa, mikä onkin kaikkein suurin kissamäärältään. Mahtava näyttelyluonne ja esiintyminen eivät kuitenkaan riittäneet GC-pisteisiin tällä kertaa. Alla olevassa kuvassa Emir esittelee taitojaan sunnuntain toiselle tuomarille, saksalaiselle Michael Schleissnerille. Kyseinen tuomari tunnusteli poikakissojen kivekset ja allekirjoittanut joutui hänelle selittämään Emirin pienten rusinoiden taustaa tuomarin kysyessä, onko kissa kastroitu...



Fanni kilpaili numerolla 12 ja odottaa tässä omaa vuoroaan.


Sunnuntain toinen tuomari oli yhdysvaltalainen Nancy Dodds, josta meillä ei ollut aiempaa kokemusta. Hänkin tykkäsi Fannista valtavasti, ja sijoitus oli jälleen neljänneksi paras pentu! Ja Fanni taisi olla itse asiassa paras suomalainen pentu tässä kehässä häviten vain kaikki kehät voittaneelle mustalle persialaiselle ja kahdelle exoticille.


Koska Kiija ja Fanni ovat varsin erityyppisiä, ei allekirjoittanut odottanut Doddsin tykkäävän Kiijasta, mutta toisin kävi. Kiija oli hänen toiseksi paras Premierinsä ja peräti kahdeksanneksi paras kastraatti! Sunnuntain kääntyessä kohti iltaa alkoivatkin kissat peittyä ruusukkeiden taakse häkeissään.


Vaikka paikalla oli valtavasti yleisöä ja lapsia, meidän kannaltamme ikävintä oli muutaman näytteilleasettajan lasten holtiton riehunta, mikä säikäytti Fannin pahanpäiväisesti sunnuntaina. Viimeisessä kehässään Fanni olikin pelokas ja sijoitus oli kymmenes (sunnuntaina pentuja oli paikalla 11). Toivotaan, ettei mitään pysyvää traumaa jäänyt pikkuiselle kaunottarelle!

Kissojen kanssa samassa hallissa oli jyrsijöitä ja lintuja. Hyvä idea? Papukaijojen rääkyminen ei näyttänyt kaikkia kissoja oikein miellyttävän. Vähintään yhtä loistava idea oli ilmapallojen jakaminen ja niiden kuskaaminen eläinpuolelle lapsimessuilta. Tasainen pauke kävi koko viikonlopun niiden puhkeillessa.


Lauantain ja sunnuntain välisen yön olimme Kiijan kanssa hotellissa, mikä sujui jo vanhalla rutiinilla. Herätyksiä parin tunnin välein ja sitten aamuseitsemältä Mamuskia kyllä olisi nukuttanut niiiiin makeasti! Kaiken kaikkiaan ihan mukava viikonloppu. Tiedossa oli, että hässäkkää isoilla messuilla piisaa, joten siihen nähden kaikki menikin ihan hyvin. Cat Fanciers of Finland järjesti jälleen hienon näyttelyn, kiitos siitä heille! Kiijan plakkariin napsahti siis jälleen muutama GP-piste, joten kai meidän tarvii vielä jatkaa elokuussa taas.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Ainoa toivo?

Allekirjoittaneen toiveet Ennan siitoskissuuden suhteen alkavat olla lähes nollassa, joten toiveet "oman" linjan jatkumisen suhteen ovat velipoika Emirin varassa. Emillä on ollut hormoni-implantti jo yli vuoden, ja olisi toivottavaa, että se pian alkaisi hiipua. Treffit Nupun kanssa odottavat. Pojan olemus on muuttunut hormonimuutosten myötä aivan kastraattimaiseksi ja painoa on muhkeasti yli 6 kiloa. Pallitkin ovat vain pienet rusinat!



Emi esiintyy viikonloppuna PetExpossa Helsingin messukeskuksessa, samoin kuin isoisoäitinsä Kiija ja puolivuotias Fanni-neiti. Tervetuloa moikkaamaan!

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Kevät tuli...


... lumi suli, ja lumen alta löytyy kaikenlaista kivaa


ja vähemmän kivaa.


Allekirjoittaneen kaaliin ei mahdu se, miksi ne koirien kakat pitää jättää siihen TIELLE talvella. Luuleeko joku oikeasti, että ne siitä lumen myötä muka johonkin häviäisivät?



Tuolla sitten pitäisi oman koiran kanssa talsia menemään. Tassut kantaa kotiin kuraa ja hiekkaa ja kaiken kukkuraksi aimokasat sitä itteensä.



Tosi motivoivaa kerätä oman koiran paskoja, sillä kun katseesi käännät, niin jo on oma sesse astunut taas johonkin läjään.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Uudet asukit



Kardinaalitetraparvi on hyvin kaunis. Niitä on kaksikymmentä kappaletta.

Harrastusta lopettelemassa olevan kaverin akvaariosta saimme parven helmimonnisia. Heitä on ilmeisesti yhdeksän kappaletta. Emme hölmöläiset tulleet laskeneeksi tarkkaa lukumäärää kalojen kotiutusvaiheessa. Nämä kaverit ovat hieman ujoja, aika kookkaita pohjakaloja, joilla on taipumus myös lisääntyä helposti seura-akvaarioissa. Jäämme odottamaan innokkaina, milloin ne kutevat meillä, vai kutevatko ollenkaan!


Taisto kävi tsekkaamassa uudet tulokkaat, mutta ei ole niille uhoillut. Kaikki kalasemme näyttävät tulevan hyvin toimeen keskenään ja nyt kaikki suunnitellut asukit on hankittu.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Reissu Pohjanmaalle

Koska allekirjoittanut oli sössinyt Nupun näyttelyilmoittautumiset URK:n näyttelyyn, piti naimalupaa lähteä hakemaan Seinäjoelta Pohjanmaan Rotukissayhdistyksen näyttelystä. Varmuuden vuoksi ilmoitin Nupun myös siitoshyväksyntään, jotta pääsisimme astuttamaan sen mahdollisimman pian. Matka lakeuksille alkoi perjantai-iltana, ja koska allekirjoittanut on kovin väsynyt ja laiska, menimme junalla. Nuppu ja kokemusta hankkimassa ollut tyttärensä Fanni matkasivat henkilökuntansa suosiollisella avustuksella Helsingistä ja allekirjoittanut ponnisti samaan junaan Tampereelta. Matka Seinäjoelle sujuikin rattoisasti ja perillä hotellissa olimme yhdeksän jälkeen illalla. Hotelli Lakeus sijaitsi aivan rautatieaseman lähellä ja siellä oli varsin avulilas henkilökunta ja kerrassaan loistava aamiainen. Sen sijaan seinät olivat paperia ja meidän seinänaapurimme saapuivat huoneeseensa hieman ennen kello neljää aamulla jatkamaan iltaa. Onneksi allekirjoittaneella oli korvatulpat mukana ja Fannin ja Nupun henkilökunta vaikuttaa olevan sitkeäunista sorttia.

Lauantaina sitten hurautimme raviradalle taksilla ja näytelmäpäivä lähtikin sujumaan ihan mukavasti. Nupun siitostarkastus oli heti aamusta ja sen jälkeen olikin viikonlopun tavoite saavutettu. Paikalla oli lisäksi kaksi muutakin mauta, Chai-lai kissalan Kaunis-Weera ja kokeneempaa kaartia edustava Khety-rouva. Tuomariksi meille oli annettu ruotsalainen Hans Lindberg, jolla ei ollut kissoista muuta sanottavaa kuin että kaikki oli excellentiä mutta Nupun nenän ruskea sävy oli ehdoton nou nou ja setä kertoi näkevänsä samaa sävyä myös Fannin selässä. "If you are unlucky, this kitten will get more rufism in her nose later." Teki mieli tuumata, että sittenhän asiat ovat hyvin, jos tuollainen seikka tekee minusta epäonnisen. Niin moni muu asia on itselle tärkeämpi. Weera sai sertinsä ansaitusti ja Nuppu sai Ex2-tuloksen ja Weera oli myös VP. Kaunis kissa kyseessä onkin!



Fanni ei turhia jännitä.

Iltapäivä venyi turhan pitkäksi ja tekeminen oli kortilla, mutta näyttely päättyi kuitenkin aika pian viiden jälkeen. Meille jäi siinä sitten hyvin aikaa ajella rautatieasemalle, todetaksemme, että juna on ainakin puoli tuntia myöhässä. Tunnin odotus asemalla, sitten pääsimme matkaan. Nuppu ja Fanni ovat kyllä todella reippaita ja kilttejä matkustajia!


Nuppua koko homma hieman tympäisi.

Tämän reissun myötä Nuppu myös eläköityi näyttelyistä toistaiseksi ja siirtyy pian mammalomalle, jonka jälkeen se steriloidaan. Ehkä sitten kastraattiluokissa aikanaan saamme häntä vielä ihailla!