perjantai 18. maaliskuuta 2011

Rouva sihisihin viimeisin tempaus

Viime viikonloppuna oli meillä edessä laatuaikaa Mamuskin kanssa kahdestaan. Kaksi hotelliyötä, herkkuja ja näyttelyesiintymistä raapimistolppien äärellä Cat Fanciers of Finlandin kuuden kehän näyttelyssä Helsingin Vuosaaressa. Perjantai-iltana oli siis aika heittää vapaalle!



Kiijalla vähän menovarvas vipatti ja yöllä piti järjestää monenlaista ohjelmaa. Siitä huolimatta rouva oli aamulla kärppänä ylhäällä jo kuudelta. Samaa ei voi sanoa kaksijalkaisesta rouvasta, joka sai koko yön pelätä taulun putoavan päälleen sängyn päädyssä olevalta seinältä. Taulu kun oli niin alhaalla, että siihen yletti helposti tassulla.


Näyttelyhallissa oli mukavan rento ja rauhallinen tunnelma. Siitä huolimatta Kiija oli sitä mieltä, että kaikki muut kissat olisivat voineet jäädä koteihinsa ja Hän olisi yksin esiintynyt kaikelle kansalle. Missä vain toinen kissa vilahti, siellä Kiijan kurkku äkäisesti sihahti.


Mamma oli ainoa rotunsa edustaja paikalla. Viereisessä häkissä oli niin ikään rotunsa ainokainen, komea nuori siperiankissaherra Eragon, joka oli tullut tutustumaan tämän tyyppiseen näyttelyyn oman henkilökuntansa kanssa.


Lauantaina meillä oli tuomareina amerikkalaiset Pam DelaBar ja Iris Zinck, jotka kummatkaan eivät noteeranneet Kiijaa. Premier-tittelin omaavia lyhytkarvakissoja oli paikalla vain kolme, joten Mamuski oli siis viimeinen näillä tuomareilla. Päivän viimeisenä menimme venäläisen tuomarin kehään, jota Kiijan sihinä ei tuntunut haittaavan. Kehuja tuli silmistä ja turkista ja kutsu finaaliin. Kiija oli kolmesta lyhytkarva-Premieristä paras ja sai siis ruhtinaalliset kaksi grand-pistettä. Finaalissa sijoitus oli yhdeksäs, mikä oli tietysti hyvä saavutus. Lauantai-ilta meillä kului herkkuja syöden ja yö nukuttiin kainalossa eikä edellisyön kaltaisesta villittelystä ollut enää tietoakaan, onneksi.

Sunnuntaina päivä alkoi amerikkalaisen Liz Watsonin kehästä heti aamulla. Täti käsitteli Kiijaa ihan mukavasti ja ainoana tuomarina päästi sen raapimaan tolppaakin. Sitten jotenkin hänen keskittymisensä herpaantui, Kiija aisti tilaisuutensa koittaneen ja ponkaisi lattialle ja lähti hiippailemaan karkuun. Onneksi se ei ihan paniikkiin mennyt ja eräs ihminen sai sen napattua kiinni. Suuri kiitos hänelle! Allekirjoittaneella jo kauhukuvat välkkyivät mielessä. Mutta ei muuta kuin Mamma takaisin kehään häkkiinsä. Pisteitä ei tädiltä herunut, mikä ei yllätys ollut. Mutta mielestäni ei kyllä Kiijan vika tuo ollut, kyllä tuomarin olisi pitänyt hieman pitää silmällä, tai käsiä hollilla, että olisi napannut tolpasta laskeutuvan kissan kiinni. Päivän toiset tuomarit olivat myös amerikkalaisia. Barbara Sumner oli ennakkoon meidän paras toivomme ja häneltä heltisikin toiseksi parhaan (eli toiseksi viimeisen) lyhytkarva-Premierin sija, ja siis yksi piste. Päivän päätteeksi käytiin vielä ainoan miestuomarin Rhett Bockmanin kehässä, josta ei mitään herunut.

Näin siis luulimme pisteiden kertyvän. Näyttelyyn oli ilmoitettu viisi lyhytkarva-Premieriä, joista yksi osoittautuikin jo Grand Premieriksi ja yksi oli poissa. Nyt kuitenkin kun kävin katsomassa Kiijan pistemäärää, Online Herman kertoikin, että viime viikonlopusta olikin kertynyt kahdeksan pistettä! Joko jossain on jotain epäselvyyttä, tai sitten allekirjoittaneella on vielä jotain hämärän peitossa pisteiden kertymisestä. Epäilemme jälkimmäistä. Hermanin mukaan Kiijalla on koossa ruhtinaalliset 12 pistettä. "Enää" siis puuttuisi 63, joten haaveeksi jää GP titteli.



Olipa pisteet miten oli, saa kehänäyttelyt nyt jäädä tauolle rouvan osalta, käytökselläkin kun on näköjään merkitystä menestykselle. Kotona Kiija on tietysti ollut jälleen ihana oma itsensä, mikä on tietysti tärkeintä.

3 kommenttia:

  1. Ja niinpä vain oli Herman oikeassa! Eli top10-finaalipaikasta saa myös pisteitä sen mukaan, paljonko pitkäkarvaisia Premierejä jää taakse. Hyvä homma!

    VastaaPoista
  2. Oliko sulla joku uusi kamera matkassa, tosi hyviä kuvia!

    VastaaPoista