keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Seuraava suunnitelma


En enää muista onko vuorossa suunnitelma C, D vaiko kenties E, mutta toivo Ennan kykyyn jatkaa sukuaan on menetetty ja on aika siirtyä seuraavaan suunnitelmaan. Koska haluaisin saada Upilta vielä toiset pennut ennen sen kastrointia, on Lailalta nyt lopetettu pillerit ja toivomme, että se tulisi kiimaan pian. Armon aikaa on tasan kuukausi! Laila on kasvanut hyvän kokoiseksi aikuiseksi naaraaksi, on terve ja upean luonteinen, joten toivottavasti tämä suunnitelma toteutuu. Jos ei, niin sitten taas seuraava suunnitelma kehiin...

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Akvaristit

Kulunut viikko on sujunut akvaarion rakentelupuuhissa ja innokkaita apureita on riittänyt. Kasvien perkaaminen istutuskuntoon on suosittua puuhaa, mutta altaan kiinnostavuus hyppäsi huippulukemiin siinä vaiheessa, kun ensimmäiset asukit muuttivat sisään muutama päivä sitten.

Enna on kaikken kiinnostunein

Azi on melkein yhtä malttamaton

Minne se meni?!?

Lähestulkoon lavastettu tilanne, Allua ei paljon nappaa.

Herra tai Rouva Piikkisilmä

Oikeilla prinsessoilla on omat kalankyttäystelineet.


Näiden kuvien ottamisen jälkeen on vielä tullut lisää kasveja jonkin verran. Asukkeina on tällä hetkellä viisi piikkisilmää, yksi partamonninuori ja tänään uuteen kotiinsa muuttanut Taisto-taistelukala. Valitettavasti allekirjoittaneen kameran laatu yhdistettynä olemattomaan kuvaustaitoon ei tuottanut vielä enempää katselukelpoisia kalakuvia.

edit seuraavana päivänä: Uusia kuvia.

1 vko

Partamonni sisusti juurakon ympäristön uudelleen kaivamalla juurakon alle luolan, kasvit peittyi hiekkaan.

Lemmikkijutusta ostetut kasvit tulivat kätevissä pienissä ruukuissa, jotka tietyti päätyivät uusiokäyttöön.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Jatkot

Kuten kaikki kunnon bileet, myös Ennan synttärit jatkuivat seuraavana päivänä. Ja kuten asiaan kuuluu, tässä vaiheessa juhlintaa päästään usein jo painiasteelle. Rankimmissa bileissä saattaa juhlakalu joutua ottamaan mittaa jopa mummostaan!

Haaste!
Jähmettynyt tilanne
Mummohyökkäys!
Akvaario näyttää nyt tältä. Huomenna lisää kasveja, valikoima tämänpäiväisessä liikkeessä oli varsin huono.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Bileet!

Onnea Emir, Eppu, Nelson, Eshe ja tietysti oma Ennamme! Kaksi vuotta sitten te ihanaisen Cleon mukulat pulpahditte maailmaan.

Meillä juhla-ateria nautittiin jo pari päivää etukäteen: seitiä kuorrutettuna kermaviili-kananmunankeltuais-katkarapusoosilla ja päälle vähän voita.

 

Toiset odottivat melko malttamattomina kattauksen valmistumista.


Ja eräs sitten vähän enemmän malttamattomana.



Jokaiselle oma satsi.


Tänään palveluskunta kävi vierailulla Ilonan henkilökunnan luona, ja Ilona lahjoitti Ennalle oman hienon uuden pesänsä! Ottaen huomioon neitien tulehtuneet välit, Ilona varmaankin ajatteli, että hänen mielestään kamala ja tylsä pesä olisi sopiva "lahja" vihanaiselleen. Pesä löysi kuitenkin uuden asukin heti.
 

Sankari itse tyytyi vanhaan lempipesäänsä.


Tämän päivän ilta onkin kulunut rattoisasti sukunimen velvoittamassa tohinassa, sillä Enna onnistui kaivamaan jostain esille joulukuusen pallon. Se on kiitänyt pitkin taloa jo kohta puoli tuntia...

Kalasoppa

Palveluskunta on jo jonkin aikaa suunnitellut akvaarion hankintaa. Ihan omasta mielenkiinnosta ja miksipä ei kissoillekin ajanvietteeksi. Paljon pohdintoja ja suunnitelmia tehtiin, aika isoa allasta ensin mietittiin, mutta päätettiin kuitenkin ensin hankkia pienempi purkki ja katsoa, onko tämä meille sopiva harrastus. Eilen käytiin ostamassa 128 litran allas jalustoineen ja vehkeineen. Kaikkien piti käydä tutkimassa tilanne, mutta isompaa huomiota laitos ei ole vielä herättänyt.

                                                                                
Hiekat ostettiin myös ja niitä pesiessä kuluikin ilta. Vedet laitettiin eilen illalla, samoin kuin vedenparannusaine ja bakteeriliuos oikeanlaista tasapainoa rakentamaan. Sameus oli hieman vähentynyt yön aikana ja lämpötila noussut haluamallemme tasolle. Halpispaketin lämmitin siis ainakin näyttää toimivan ihan hyvin ja suodatinkin puhkuu aikamoista virtausta altaaseen.



Huomenna lienee sitten ensimmäisten kasvien ja ehkäpä jo muutaman kalankin vuoro!

OT: Taisteltuani tunnin näiden kuvien ja tekstin keskitysten kanssa luovutan ja laitan myös tekstit keskitetysti, koska muuten en saa ylintä kuvaa keskelle millään. Miksi ei voi olla yksinkertaisia editoreja, miksi kaiken pitää olla niin automaattista ja itsestään muotoilevaa? Prkl.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Rouva sihisihin viimeisin tempaus

Viime viikonloppuna oli meillä edessä laatuaikaa Mamuskin kanssa kahdestaan. Kaksi hotelliyötä, herkkuja ja näyttelyesiintymistä raapimistolppien äärellä Cat Fanciers of Finlandin kuuden kehän näyttelyssä Helsingin Vuosaaressa. Perjantai-iltana oli siis aika heittää vapaalle!



Kiijalla vähän menovarvas vipatti ja yöllä piti järjestää monenlaista ohjelmaa. Siitä huolimatta rouva oli aamulla kärppänä ylhäällä jo kuudelta. Samaa ei voi sanoa kaksijalkaisesta rouvasta, joka sai koko yön pelätä taulun putoavan päälleen sängyn päädyssä olevalta seinältä. Taulu kun oli niin alhaalla, että siihen yletti helposti tassulla.


Näyttelyhallissa oli mukavan rento ja rauhallinen tunnelma. Siitä huolimatta Kiija oli sitä mieltä, että kaikki muut kissat olisivat voineet jäädä koteihinsa ja Hän olisi yksin esiintynyt kaikelle kansalle. Missä vain toinen kissa vilahti, siellä Kiijan kurkku äkäisesti sihahti.


Mamma oli ainoa rotunsa edustaja paikalla. Viereisessä häkissä oli niin ikään rotunsa ainokainen, komea nuori siperiankissaherra Eragon, joka oli tullut tutustumaan tämän tyyppiseen näyttelyyn oman henkilökuntansa kanssa.


Lauantaina meillä oli tuomareina amerikkalaiset Pam DelaBar ja Iris Zinck, jotka kummatkaan eivät noteeranneet Kiijaa. Premier-tittelin omaavia lyhytkarvakissoja oli paikalla vain kolme, joten Mamuski oli siis viimeinen näillä tuomareilla. Päivän viimeisenä menimme venäläisen tuomarin kehään, jota Kiijan sihinä ei tuntunut haittaavan. Kehuja tuli silmistä ja turkista ja kutsu finaaliin. Kiija oli kolmesta lyhytkarva-Premieristä paras ja sai siis ruhtinaalliset kaksi grand-pistettä. Finaalissa sijoitus oli yhdeksäs, mikä oli tietysti hyvä saavutus. Lauantai-ilta meillä kului herkkuja syöden ja yö nukuttiin kainalossa eikä edellisyön kaltaisesta villittelystä ollut enää tietoakaan, onneksi.

Sunnuntaina päivä alkoi amerikkalaisen Liz Watsonin kehästä heti aamulla. Täti käsitteli Kiijaa ihan mukavasti ja ainoana tuomarina päästi sen raapimaan tolppaakin. Sitten jotenkin hänen keskittymisensä herpaantui, Kiija aisti tilaisuutensa koittaneen ja ponkaisi lattialle ja lähti hiippailemaan karkuun. Onneksi se ei ihan paniikkiin mennyt ja eräs ihminen sai sen napattua kiinni. Suuri kiitos hänelle! Allekirjoittaneella jo kauhukuvat välkkyivät mielessä. Mutta ei muuta kuin Mamma takaisin kehään häkkiinsä. Pisteitä ei tädiltä herunut, mikä ei yllätys ollut. Mutta mielestäni ei kyllä Kiijan vika tuo ollut, kyllä tuomarin olisi pitänyt hieman pitää silmällä, tai käsiä hollilla, että olisi napannut tolpasta laskeutuvan kissan kiinni. Päivän toiset tuomarit olivat myös amerikkalaisia. Barbara Sumner oli ennakkoon meidän paras toivomme ja häneltä heltisikin toiseksi parhaan (eli toiseksi viimeisen) lyhytkarva-Premierin sija, ja siis yksi piste. Päivän päätteeksi käytiin vielä ainoan miestuomarin Rhett Bockmanin kehässä, josta ei mitään herunut.

Näin siis luulimme pisteiden kertyvän. Näyttelyyn oli ilmoitettu viisi lyhytkarva-Premieriä, joista yksi osoittautuikin jo Grand Premieriksi ja yksi oli poissa. Nyt kuitenkin kun kävin katsomassa Kiijan pistemäärää, Online Herman kertoikin, että viime viikonlopusta olikin kertynyt kahdeksan pistettä! Joko jossain on jotain epäselvyyttä, tai sitten allekirjoittaneella on vielä jotain hämärän peitossa pisteiden kertymisestä. Epäilemme jälkimmäistä. Hermanin mukaan Kiijalla on koossa ruhtinaalliset 12 pistettä. "Enää" siis puuttuisi 63, joten haaveeksi jää GP titteli.



Olipa pisteet miten oli, saa kehänäyttelyt nyt jäädä tauolle rouvan osalta, käytökselläkin kun on näköjään merkitystä menestykselle. Kotona Kiija on tietysti ollut jälleen ihana oma itsensä, mikä on tietysti tärkeintä.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Kiertopalkinto


Saimme Nupulta ja Fannilta yllä mainitun tunnustuksen, mistä nöyrimme kiitämme.

1. Milloin aloitit blogisi?
Alunperin aloitin helmikuussa 2008 C-pentujemme pentublogin, jatkaen siitä D-pentujen blogilla ja kesästä 2009 alkaen on kirjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti. Aiemmin olimme vuodatuksessa, mutta siirryimme bloggeriin viime vuoden lopulla.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Pääasiassa kissalaumamme kuulumisista höystettynä sopivassa määrin koiruuksilla. Saatanpa joskus pohdiskella vähän syvällisemminkin näihin aihepiireihin liittyviä asioita, jos on jotain mieltä kaihertavaa sanottavaa.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Ei kai mikään? Erityisen huonot valokuvat? :D

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Pentujen kehityksen seuraamisesta se lähti ja laajeni sitten muuhunkin elämään.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Vähän useammin jos jaksaisi kirjoittaa, niin olisi hyvä ja parempia valokuvia tietysti saisi olla.

Heitämme kiertopalkinnon edelleen Jumalolennoille!

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Palkokasvi sieraimessa

Rouvilla oli aamulla pientä kiistaa, kumpi saa olla kahdesta identtisestä vierekkäisestä pesästä oikeanpuoleisessa. Vanhemman oikeudella Kiija valtasi pesän.

Azi veti "herneet" nenään.



Lopulta oli pakko nöyrtyä menemään vasemman puoleiseen pesään.


Mut en kyllä tasan katso suhun päin!