sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Upin pennut - osa 2

Meidän omien Äffien lisäksi Upilla on nyt pentuja myös lahden toisella puolella, kun viime viikolla syntyi kaksi hopeatäplikästä veitikkaa Erendel-kissalaan Tukholmassa. Onnea kasvattaja Lovisalle ja Luna-emolle!

KUVIA

lauantai 26. helmikuuta 2011

Suunnitelmia suunnitelmia...

Päivitetäänpäs vähän meidän lähitulevaisuuden suunnitelmia, kun ne nyt vähitellen alkavat itsellekin kirkastua. Suunnitelmilla on aina tapana muuttua, joten on hyvä olla varasuunnitelma, ja varasuunnitelman varasuunnitelma.

Näyttelyrintamalla tapahtunee tämän kevään aikana seuraavaa:
- Fanni menee henkilökuntineen URK:n näyttelyyn Kirkkonummelle 12.3.
- samana viikonloppuna Kiija menee allekirjoittaneen kanssa CFF:n näyttelyyn Helsinkiin
- Seinäjoelle käy tiemme lauantaina 2.4. Nupun ja Fannin kanssa
- CFF:n näyttelyyn PetExpoon osallistuu Kiija 16.-17.4. mikäli tuomareissa on mitään suosiollisia (tuomarilistaa ei ole vielä julkaistu, joten ei tiedä, menemmekö vai emme)
- Rurokin näyttelyyn la 23.4. on ilmoitettu Fanni ja Kiija
- Pirokin näyttelyyn 14.-15.5. osallistuu Fanni ja mahdollisesti  myös Kiija, mikäli meillä ei ole silloin pentuja kotona.

Pentusuunnitelmiin on tullut seuraavanlaisia päivityksiä:
- Ennan ja Upin treffit yritetään saada aikaan lähiviikkoina, mutta neiti ei ole tullut kiimaan sitten joulukuun alkupuolen, joten saa nähdä miten käy
- Upin sijoitussopimus päättyy toukokuun alussa, ja haluamme siltä ehdottomasti vielä toisen pentueen (syksyllä syntyneiden Äffien lisäksi), joten jos Ennan kiimaa ei muutaman viikon sisään näy, lopetetaan Lailalta pillerit ja astutetaan se Upilla
- Emirillä on implantti eli se on tällä hetkellä siitoskyvytön, mutta oletettavasti kevään aikana sen vaikutus päättyy ja koska merkkailua luultavasti alkaa esiintyä, on tätä poikaa käytettävä silloin kun mahdollisuus on. Eli Emir pääsee treffeille Nupun kanssa sitten kun implantin teho loppuu. Nuppu on valitettavasti hyvin hormonaalinen, kiimassa hyvin tiuhaan, eikä pilleritkään pidä kiimoja poissa, joten astuttaminen on järkevintä.
- Jos Ennan ja Upin pentue toteutuu, pääsee Emir mahdollisesti treffeille myös Lailan kanssa.

Allekirjoittaneen usko Ennan lisääntymiseen alkaa vähitellen olla aika vähissä, joten erittäin mielellään käytämme Emiriä kahteen pentueeseen, koska se on sitten ainoa meidän "oman" linjamme jatkaja, jos Ennasta ei siihen ole. Tämän vuoden tavoitteisiin sisältyy vankasti myös se, että maailmaan pitäisi saattaa sievä mustasavutyttönen, joten Lailan ja Emirin pentue olisi erittäin tervetullut! Siinähän kaikki pennut tulevat olemaan savuja.

Ja sitten on vielä ne varavarasuunnitelmat, joihin palaamme, jos on aihetta. Bubu alkaa varmaan syksyllä olla lisääntymiskykyinen ja mustana hevosena voidaan vielä pakasta vetää Mikko, joten vaihtoehtoja piisaa.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Esittelynäytelmää ja blogivinkki

Tämän harrastetäyteisen viikonlopun toinen päivä kuluikin sutjakkaasti Lempäälässä, jossa Maine Coon -yhdistys järjesti esittelynäyttelyn kaiken rotuisille kissoille. Egyptinmaulla oli vahva edustus paikalla, tietysti sieltä parhaasta päästä. Konkarimummo Kiijan lisäksi paikalle saapuivat komea savuherra Emi (IC Iltavilli Emir Ehsan) sekä aina Helsingistä saakka ensimmäiseen näyttelyynsä pikkuruinen Fanni (Iltavilli Fahima Femi).

Päivä sujuikin todella rattoisasti ja yhdistys oli järjestänyt monenmoista ohjelmaa päivän ajaksi. Oli muun muassa kissojen punnituskilpailu, jossa Fanni hävisi näyttelyn kevyimmän kissan palkinnon vaivaisella 15 grammalla! Ei olisi pitänyt aamulla syödä ihan niin isoa aamiaista...

Paikalla oli myös latvialainen valokuvaaja Tessa, jonka kameran eteen sekä Kiija että Fanni kiikutettiin. Kiija ei ollut tuttuun tapaansa oikein kuvaustuulella, mutta saatiin siitäkin pari otosta sentään. Toivotaan, että saamme kuvat pian ihasteltaviksi!

Allekirjoittanut unohti jälleen kerran kameran kotiin, mutta onneksi Nupun ja Fannin henkilökunta on valveutuneempaa. Joten kannattaa käydä tsekkaamassa tilanne myös Nupun ja Fannin omasta blogista, joka on juuri avattu! Sieltä selviää sekin, miksi Kiija joutui luovuttamaan oman Sturdi-häkkinsä pienen Fannin käyttöön...

lauantai 19. helmikuuta 2011

Kasvattajan jatkokurssi - genetiikkaa

Allekirjoittanut osallistui tänään Kissaliiton laatimalle kasvattajan jatkokurssille, aiheena genetiikka. Käytännön järjestelyistä vastasi InCat ja kurssi pidettiin Hämeenlinnassa. Peruskurssi on tullut käytyä alunperin vuosia sitten kurssin ollessa vielä vapaaehtoinen ja pilottivaiheessa. Viime vuonna oltiin mukana järjestämässä peruskurssia ja nyt siis ihan mielenkiinnosta jatkokurssilla.

Kovin paljon varsinaisesti uutta itselleni ei kurssin sisällössä ollut, mutta siihen löytyy syy aiemmista omista alan opinnoista. Kuitenkin joitakin uusiakin juttuja tuli vastaan ja mukavaa oli nähdä paljon innokkaita uusia ja vanhoja kasvattajia ja sellaiseksi aikovia tai muuten aiheesta kiinnostuneita ihmisiä. Kursseille voi osallistua kuka vaan, mutta käsittääkseni jonkin Kissaliiton alaisen rotukissayhdistyksen jäsen pitää olla, koska kurssin sisältö ja materiaali on kuitenkin liiton laatima ja tarjoama, vaikka käytännön järjestelyistä vastaakin kurssin järjestävä yhdistys. Mukana oli myös muutamia kollinomistajia ja muita harrastajia. Onkin hienoa huomata, että nuoret heräävät ajattelemaan ja kyseenalaistamaan asioita!

Kiitos InCatille kurssista, lämpimästi voin suositella näitä kursseja kaikille, jotka haluavat oppia lisää kissoista, vaikka omia kasvatussuunnitelmia ei olisikaan! Tulevista kursseista löytyy tietoa täältä.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Sukukato

Tutkittaessa kissojen sukupuita ja suunniteltaessa tulevia mahdollisia yhdistelmiä, olemme Iltavillissä pyrkineet huomioimaan sen, että vanhempien sukutauluissa olisi mahdollisimman vähän yhteisiä kissoja. Yleisesti on käytetty sukusiitosasteen määrittämistä, kuten meidänkin kotisivuillamme kissojen ja pentueiden tiedoissa on. Kuitenkin sukusiitosaste kertoo vain sen, kuinka läheistä sukua juuri nämä kaksi kissaa, siis pentueen isä ja emo, ovat toisilleen.

Kuitenkin kokonaisuutta tarkastellen on vähintään yhtä tärkeää määritellä se, kuinka paljon suunnitellun pentueen suvuissa esiintyy samoja kissoja ylipäätänsä. Tällöin puhutaan sukukadosta, sukukatokertoimesta. Kerroin kertoo, kuinka paljon geneettistä vaihtelua on jäljellä eli kuinka suuri osa sukutaulun kissoista on eri yksilöitä. Jos vaikkapa pentueen emo on itse hyvin sisäsiittoinen, mutta eri linjoista kuin pentueen isä, saadaan sukusiitoskerroin matalaksi, vaikka sukukatoa on tapahtunut paljonkin samojen kissojen toistuessa uudelleen ja uudelleen siellä emon puolella. Yksinkertaista.

Niinpä olen nyt lisännyt kotisivuillemme sukukatokertoimet kaikista Iltavilleistä pentueista. Olen laskenut kertoimet viidessä sukupolvessa, mitä useimmiten käytetään. Mitä korkeampi kerroin, sen parempi. Pentueella, jonka viiden sukupolven sukutaulussa kaikki kissat ovat eri yksilöitä, sukukatokerroin on 100%

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Pyytämättä ja yllättäen

Aivan kuten eräät kuuluisat poliittiset asiakirjat, lankesivat meidän eteemme seuraavat saavutukset aivan pyytämättä ja myös jokseenkin yllättäen, kun Suomen Egyptinmaut ry virallisti eilen vuonna 2010 FIFé näyttelyissä parhaiten menestyneet kissat.

Vuoden aikuinen: IC & CH Iltavilli Ebonee Echidna <3


Vuoden kastraatti: IP, CH & PR Kiyaa du Chamania <3

Kuva: Marika Lahti
Ennan ja Kiijan lisäksi muita hyviä sijoituksia olivat siis Emirin kakkossija aikuisissa ja Lailan kakkossija nuorissa. Kiitos Petralle Emirin näyttelyttämisestä!

Lämpöä talveen

F-pojat Bubu ja Ale ovat saaneet oman lämpöpatjan. Kyllä kelpaa kölliä!


Poikien henkilökunta tiedotti jälkikäteen, että patja oli kiireessä otettu käyttöön jo ennen käyttöohjeiden lukemista, joten opettavaisesti kerrottakoon, että patjaa ei saisi taittaa ja sen päällä pitäisi käyttää erillistä kangasta suojana. Kuulemma kelpaa pojille fleecellä päällystettynäkin!

torstai 3. helmikuuta 2011

Partaäijä

Allu on aina tykännyt jogurteista. Nyt on kuitenkin koittanut herralle onnen päivät, sillä talossa on alettu syödä ns. partaäijä-jogurttia. Sen lisäksi, että tämä on myös Allun mielestä varsin maistuvaa jogurttia, tarjoillaan se riittävän isoissa purkeissa, joiden pohjatkin saa nuoltua puhtaiksi.


Tavallisiin jogurttipurkkeihin kun ei mahdu kuin vähän kuonoa ja sitten pitää kielellä yrittää ulottua mahdollisimman pitkälle. Mutta toista se on partaäijäpurkin kanssa, sinne mahtuu koko pää hyvin.



Vähän siinä naama tuhriintuu, mutta ei haittaa, hyvää on!