maanantai 31. tammikuuta 2011

Voihan pojat!

Kasvattamisen paras puoli on se, kun kuulee, kuinka pennut tuottavat iloa omille ihmisilleen. Seuraava teksti on lainaus kahden päivän maun omistajan kokemuksista, eli Tapion (nykyisin Ale) ja Karin (nykyisin Bubu) henkilökunnan Villen ja Tuulin kertomaa.

Ensimmäinen viikonloppu on mennyt vallan mainiosti ja myös maukujen luonteet alkavat pikkuhiljaa tulla esiin.

Ale on edelleen se vilkkaampi ja uteliaampi, mutta yllättäen myös hellyydenkipeämpi. Varsinkin aamuisin iskee niin vimmattu puskemiskohtaus, että ihan hirvittää =). Tykkää kovasti olla sylissä ja hakeutuu aina ihan kiinni nukkumaan. Ale myös juttelee paljon, eikä ole suinkaan epätavallista, että meitä seurataan vuoron perään, pusketaan jaloissa ja keskustellaan kovasti. Ihan turha kuvitella menevänsä mihinkään ilman, että tämä kaveri tulee perässä!

Bubulla hellittely on paljon rauhallisempaa. Nukkua tykätään mieluiten siinä lähellä, korkeintaan jaloissa, mutta aina välillä iskee rapsutuksen tarve, joka myös ilmoitetaan. Syliin tullaan harvakseltaan ja vain silloin, kun herralle sopii. Leikki ei oikein aluksi maistunut ("laiskimus"), mutta sitten löytyi kulkuslelu, josta on tullut ihan tajuton hitti.



Nappi-koira kävi tänään lyhyesti kääntymässä. Bubu oli hyvin kiinnostunut ja luultavasti olisi käynyt tekemässä lähempääkin tuttavuutta, mutta Ale ei tykännyt yhtään ja meni verhojen taakse piiloon, joten emme päästäneet Nappia eteistä pidemmälle. Roolit siis vaihtuivat tässäkin! Jälkeen jääneet hajut toki nuuhkittiin hyvin tarkkaan =).

Vaikka veljekset ovat kuin ilvekset - usein pestään toista ja nukutaan yhdessä, toki rajuja leikkejäkään unohtamatta - ollaan aina siellä, missä mekin. Todella sosiaalisia katteja, siis!

1 kommentti: