lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuosianalyysi


Kulunut vuosi oli meillä Iltavillilässä rauhaisa. Ketään ei tullut, ketään ei lähtenyt. Pentuja ei kotiin toiveista huolimatta syntynyt.

Enna
Tammikuulla Nupun pennut, eli Äffät, lähtivät maailmalle Helsingistä. Kaikki neljä ovat voineet hyvin ja ilostuttaneet perheidensä elämää, viesteistä päätellen, kuten jokaisen kasvattimme toivommekin tekevän. Kesäkuussa syntyivät Lailan pennut, Geet, yhteistyökodissa. Loppu hyvin senkin pentueen kohdalla, ja neidit lähtivät maailmalle syys-lokakuussa.

Omat kissat ovat olleet pääsääntöisesti terveinä Ennan hormonisekoiluja lukuun ottamatta. Ennalla on ollut myös hieman pissavaivoja, jotka nekin liittyivät mitä ilmeisimmin hormoniongelmiin, koska nyt leikkauksen jälkeen ei merkkailua ole enää esiintynyt. Azizan kanssa on kerran asioitu lääkärissä ummetuksen takia, samoin kuin Ennankin, mutta mitään vakavampaa ei onneksi ole sattunut. Kiijan astma oireilee pujoaikaan lievänä, samoin ilmojen kylmetessä syksyllä se on saanut hetkellisesti lääkitystä. Rasvahapot ovat auttaneet ihon kutinaan. Saamme olla kiitollisia, että vakavammilta vaivoilta on vältytty. Myöskään kasvattien osalta ei ole mitään hälyttäviä uutisia kuulunut, hyvä niin.

Kiija ja Allu ulkoilulla
Hiljaiselon syynä on allekirjoittaneen eläinlääkäriopinnot, joiden vuoksi aika on kortilla. Opiskelu, töissä käyminen ja jatkuva suhaaminen Helsingin ja Tampereen väliä vaatii omansa. Kissamäärä kotona ei tällä hetkellä voi kasvaa, joten ainakaan pariin vuoteen ei meillä tule pentuja syntymään. Mutta ehkä vielä jonain päivänä valmistun ja tilanne muuttuu! Onneksi kuitenkin ystävämme Tanjan luona Nuppu ja Fanni voivat hyvin ja jos hyvin käy, syntyy vuoden 2012 aikana kaksi Iltavilliä pentuetta. Ainakin Nupun masu on lupaavasti pyöristymään päin.

Jo ainakin vuoden ajan olemme etsineet uuttaa poikaa maailmalta, ja ehkäpä lopultakin tulevana vuonna sekin löytyy. ;) Kasvatuksesta kiinnostunut sijoituskoti on etsinnässä!

Kuva: Whitney Nickel
Iloitsemme myös siitä, että uusia kiinnostuneita potentiaalisia maukujen henkilökuntia ilmaantuu tasaiseen tahtiin. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää oman epyktiläisensä ensi vuonna!

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kalenterin huumaa

URK:n näyttelystä meille lähti kaupanpäällisinä mukaan kissojen joulukalenteri. Luukuista löytyy maito- ja minttunappeja, joka luukussa ihan reilu satsi. Kalenteri on pitänyt kuitenkin piilottaa kaappiin, koska herra Minttumestarin mielestä kaikki luukut ois voinut aukoa heti kättelyssä. Maut jäivät tässä huumassa statistin rooliin.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Koiramarssilla

Sunnuntaina eli siis eilen oli meillä Tyynen kanssa ohjelmassa jo perinteeksi muodostunut (kai se on perinne, jos toinen kerta jo kyseessä) koirien kynttiläkulkue ja joulurauhan julistus. Tapahtumaan järjestää paikallinen kennelpiiri. Valokuvia ei valitettavasti saatu, koska oli niin pimeää ja vähän sateistakin. Ainakin sata koiraa henkilökuntineen ja jonkin verran koiratontakin väkeä oli kokoontunut Hämeenpuiston eteläpäähän klo 18 ja lähti siitä sitten vaeltamaan iloisena kulkueena. Meilläkin oli kynttilälyhty mukana Tyynen kanssa. Saatoin ihastella koirani asiallista käytöstä tuossa sekalaisessa joukkiossa. "Tukka putkella" painettiin eteenpäin kohti Särkänniemeä, eikä annettu muiden paljon häiritä, eikä kaupungin humukaan pelottanut. Näsinkallion päähän päästyämme kuuntelimme joulurauhan julistuksen (rukoukset ois kyllä henkilökunnan mielestä voinut jättää pois tästä), hörppäsimme vähän glögiä ja maistoimme piparit. Kaikki osallistujat saivat myös eläinlääkäriasema Reviirin lahjoittamat lahjapakkaukset, joissa oli ohjeita suuhygienian hoitoon sekä jotain hammastikkuja ja Educ-laatuisia (koulutus?) nappuloita näytepussi.

Lumen puutteesta  huolimatta tuo tapahtuma oli jälleen mukava kokemus ja siitä tulee hyvälle mielelle! Tyynelläkin vaikutti olevan ihan kivaa.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Neljäs kerta toden sanoo?

Nupun astuttamista on mietitty ja yritetty Emirin kanssa moneen otteeseen, viimeksi kuluneena viikonloppuna. Mutta ei, Emirin implantin vaikutus vain kestää ja kestää. Yhtenä vaihtoehtona oli viedä Nuppu Belgiaan sikäläisen kollin pakeille, mutta sekin sitten lykkääntyi lähinnä siksi, että Suomen Kissaliitossa ei rotujen geenipooleilla tai muutoin järkevällä kasvatuksella tunnu olevan paljonkaan sijaa, ja asiat on tehty erittäin vaikeiksi silloin, jos kolli ei ole FIFé rekisterissä, että meillä ei ollut enää mahdollisuutta odottaa kuukausitolkulla paperisodan valmistumista. Nuppu on nyt sitten ollut treffeillä Jesterin kanssa, ja kuulo- ja näköhavaintojen mukaan varsin onnistuneesti. Muutaman viikon päästä näemme sitten varmuudella, tuottiko homma tulosta. Jos tuotti, maukulapsia on tulossa maailmaan helmikuussa viikolla 6.

Aalspotz Royal Jester

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Voihan Itella!

Joo-o. 10.12. piti Fannin ja Emirin osallistua URKin näyttelyyn Tikkurilassa. Tänään kopsahti vahvistuskirje - Emirille. Yhteydenotto näyttelysihteeriin paljasti, että Fannin ilmoittautumislomaketta ei löydy heiltä. Eivät myöskään kuulemma pysty enää ottamaan kissaa mukaan. Tilitiedot paljastavat, että olen maksanut ilmoittautumismaksun 13.10. ja samoin koneelle tallentamani Fannin näyttelyilmoittautumislomake on täytetty samana päivänä tähän näyttelyyn. Ei auta, ulkona ollaan.

Etten sanois, että hiukkasen ottaa kupoliin tällä hetkellä nämä FIFé touhut niin näyttelyiden kuin kasvattelunkin osalta. Esimerkiksi CFA näyttelyihinhän ilmoittaudutaan sähköisesti, sitten saadaan vahvistus ja maksuohjeet ja sitten maksetaan. Kissaliiton näyttelyissä sen sijaan ei tule mitään vahvistusta ilmoituksen perille menosta, ennen kuin sitten reilu viikko ennen näyttelyä, jolloin on liian myöhäistä enää korjata tällaisia virheitä.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Turha Turku

Alkusyksystä Emirin henkilökunnan käytyjen keskustelujen jälkeen muotoutui suunnitelmaksi näyttelyttää poikaa muutaman kerran vielä tämän vuoden puolella, josko saataisiin loput sertit kasaan mahdollisimman pian. Vähitellen implantin jälkeen heräilevä hormonitoiminta voi jossain vaiheessa tehdä stopin näyttelyille ja toisaalta myöskin pallukoiden poisto voi tulla ajankohtaiseksi piankin, jos poika ottaa ruiskumestari-isästään mallia. Niinpä, koska Emirin henkilökunta ei päässyt, allekirjoittanut lähti pojan kanssa piipahtamaan Turussa eilen. Herätys viiden jälkeen ja matkaan klo 5.45. Normaalia näyttelymeininkiä, jota en itse asiassa ollut kovinkaan paljon kaivannut! Koko viikon vaivannut flunssan poikanen pienellä lämmöllä varustettuna ei nostanut tunnelmaa.

Matka umpipimeässä, vesisateessa ja sumussa kesti hieman tavanomaista kauemmin, mutta ehdimme perille ajoissa. Emir pistettiin meidän sturdiin, joka oli sille vieras, eikä siellä ollut yhtään mukavaa olla. Piti temmeltää ja kuopsuttaa ties kuinka. Poistumislupia en ole juurikaan kymmenvuotisen näyttelyharrastukseni aikana anonut, mutta tällä kertaa sen tein oman voinnin ollessa varsin kehno. Arvosteluun pääsimme suhteellisen hyvässä vaiheessa jo reilusti ennen puolta päivää. Tuomarina meillä oli ruotsalainen Helene Lis-Glader, joka osoitti heti totaalisen tietämättömyytensä: "Haamukuvioita ei kovin paljon näy, se on hyvä!" Sen verran oltiin kärryllä, että Emirin kuonon pinch ja karhea turkki herättivät kommentteja, kuten aiheellista olikin. Mutta sitten kaiken huippuna yksi syy sertin eväämiseen olivat näkyvillä olevan kulmahampaat! Monellako mustalla kissalla ne ei näy? No, turhaakin turhempi reissu siis se. Kissa autoon ja odottamaan seteliä, koska arvelin, että EX1 tuloksella saisi kuitenkin rahanarvoisen leiman ruusukepassiin. Toista tuntia odotettuani setelin sain, mutta leimaapa ei saanutkaan, kivan nauhan toki olisi saanut.

Kotimatka sujui vesisateessa kohtalaisen hyvin, olihan sentään valoisaa. Emir on ilmoitettu URKin näyttelyyn lauantaille ja sunnuntaille, toivotaan parempaa onnea silloin!

torstai 24. marraskuuta 2011

Ninnin debyytti

 G-pentueen Ninni osallistui ensimmäiseen näyttelyynsä viime viikonloppuna ja hienosti meni! Hyvien arvostelujen lisäksi Ninni valittiin tuomarinsa parhaaksi pennuksi ja kävi siis vielä paneelissakin esiintymässä. Onnittelut omistajalle!

Ninni oli osunut myös Heikki Siltalan linssin eteen.

Kuva: Heikki Siltala
Kuva: Heikki Siltala

tiistai 8. marraskuuta 2011

Suunnitelmia, suunnitelmia

Hiljaiselo blogissa ei johtuisi siitä, etteikö mitään tapahtuisi, vaan siitä ettei tapahtumista ehditä raportoimaan! No, ei nyt ihan niinkään, mutta sentään jotain uutisia:

- Nuppu astutetaan parin viikon sisällä, sulho riippuu siitä, alkaisiko Emirin implantti jo lopultakin hiipua riittävästi. Jos alkaa niin Emir on sulho. Jos ei ala, niin sitten joko sulho A tai B, näistä lisää sitten kun on ajankohtaista. Pennuista toivomme voivamme sijoittaa naaraspennun ja mahdollisesti myös uroksen, joten kasvatuksesta kiinnostuneiden kannattaa ilmiantaa itsensä hyvissä ajoin. :)

- Onnittelemme FI*Ausare kissalaa ensimmäisestä egyptinmausta! Toivottavasti jatkossa jonkinlaista kasvatusyhteistyötä voidaan saada aikaan. Tännehän piti mennä G-pentueesta yhden tytön kasvatukseen, mutta toisin kävi. Onneksi heille löytyi uusi pentu Ranskasta. :)

- Emiriä voi ihmetellä näyttelyissä Eryssä reilun viikon päästä la ja su, sitten viikkoa myöhemmin Turussa sunnuntaina ja joulukuun 10. URK:n näyttelyssä ja mahdollisesti vielä myös 11.12. mikäli sertejä ei joka kerta saada.

Sokerina pohjalla: etsimme yhteistyöhaluista ja -kykyistä sijoituskotia hopeatäplikkäälle egyptinmaupojalle, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Poika on nyt 8-viikkoinen ja tulossa toivottavasti Suomeen siis ensi vuoden alkupuolella. Vielä ei tietenkään mikään ole varmaa, monta mutkaa on matkassa ennen kuin pentu on täällä, mutta toivossa on hyvä elää. Löytyisikö sinun sydämestäsi tilaa tälle nassikalle?

Kuva: Julie Carrier

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Geet maailmalla

Viikot vierivät vikkelästi ja on aika tehdä lopultakin G-pentueen yhteenveto. Kolmikosta Ninni (Iltavilli Galila Goldina) muutti jo syyskuussa omaan kotiinsa Helsinkiin. Ninni otti tuttuun Iltavillien tyyliin kotinsa heti haltuunsa ja nykyään kuulemma häntä kutsutaan myös "hurrikaaniksi", sen verran on vauhtia töppösissä. Ninni on ilmoitettu myös näyttelyyn Helsinkiin lauantaina 19.11. Toivotaan, että siitä tulee mukava päivä kissalle ja omistajalle, ja saamme jatkossakin ihailla kaunista Ninniä julkisestikin!

Mimmi muutti hieman Ninnin jälkeen Lappeenrantaan omaan kotiinsa ja hänen nimekseen tuli Tesla (Iltavilli Gamila Ghada). Tesla on kolmikon elegantein ja ehkäpä kaikkein energisin tapaus.

Lillille tehtiin sydämen ultraäänitutkimus Lahdessa lokakuun alussa. Ammattitaitoisesti pienikin pentu saatiin ultrattua Seppo Lambergin toimesta, ja syy Lillin sydämestä kuultuun sivuääneenkin selvisi. Sydämen kammioiden väliseinässä oli pieni aukko, josta veri virtaa hieman eri tavalla kuin sen pitäisi. Onneksi aukko oli kuitenkin pieni eikä sydämen toiminnassa ollut mitään vikaa. Kyseessä on yleisimpiä, ellei yleisin, kissoilla tavattava synnynnäinen sydänvika. Sen syytä ei tarkkaan tiedetä, mutta koska kuitenkin näinkin vakavasta asiasta on kyse, teimme päätöksen, että näistä kolmesta ei kukaan jatka sukuaan. Lillin tapauksessa tilannetta seurataan ja toivotaan, että reikä menee umpeen ajan myötä. Lilli saa elää normaalia elämää.

Loppujen lopuksi kaikki kävi niin hyvin kuin vain tässä tilanteessa voi käydä. Vika olisi voinut olla paljon pahempi. Lisäksi vielä kävi niin onnellisesti, että Lillistä tuli Giselle (Iltavilli Ghaliya Gharam) ja hän muutti Teslan kaveriksi Lappeenrantaan, mikä on varmasti molemmille tytöille mieluinen ratkaisu, ja myöskin omistaja tuntuu olevan sitä mieltä, että kaksi villikkoa on helpompi kuin yksi!

Kuva: Fox Marttinen

torstai 20. lokakuuta 2011

Myöhästyneet onnittelut Äffille!

Muutama päivä sitten F-pentueemme täytti vuoden! Niin se aika kiitää. Eihän siitä ole kuin hetki, kun ajoin kamalassa räntä/lumisateessa Helsinkiin Nupun pentuja synnyttämään. Nupun ja Fannin blogissa onkin muisteltu tuota tapahtumarikasta yötä hieman tarkemmin.

Paljon onnea siis Fanni, Jugu, Ale ja Bubu! Ale ja Bubu lähettivätkin meille synttäribileistä kuvia. Kyllä on pojat komeita!

Juhla-ateria
Ale

Bubu

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hankintoja, osa 1




Jo Pirokin näyttelystä tarttui mukaan matot vessojen edustalle estämään hiekan kulkeutumista. Kohtuullisen hyvin ne toimivatkin, vaikka eivät tietenkään kaikkea leviämistä estä. Varsinkin kun Lillillä on tapana tulla ulos laarista hyppäämällä mahdollisimman kauas.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Istuallaan on sinun nukkumasi


Se on kyllä jännä, että kissojen pitää päästä aina siihen yhteen ja samaan paikkaan nukkumaan. Siihen, missä jo joku muu on. Azille ei riittänyt tilaa tyynyllä eikä pesässä, istuallaan piti nukkua pää tyynyn reunalle painettuan.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tuumaustauko

Kuluneen vuoden aikana ei meillä kasvatussuunnitelmissa ole oikein mikään mennyt putkeen. Enna ei ole ollut kiimassa ja jos on ollutkin, niin ei ole antanut kollien astua. 9kk tauon jälkeen se tuli kiimaan nyt alkusyksystä. Haimme Bubun (Nupun ja Upin poika, ikää 10kk tuolloin) meille, ja se osoittikin innokkuutta Ennaa kohtaan, mutta Enna pysyi tiukkana. Bubu turhautui ja alkoi merkkailla kamalasti tuhoten vuorokaudessa pari sohvaa, hieman seiniä yms...myös Enna merkkaili, mutta astumiseen asti ei päästy. Pikaisen tilannearvion jälkeen Bubu vietiin kastraation kautta takaisin kotiinsa, koska ei haluttu sen jatkavan enää kotonaan samaa touhua. Kiitos Villelle ja Tuulille joustavuudesta ja avusta!

Bubun kanssa lähietäisyydelle päästiin vain pariskunnan yhteisen intohimon, ruoan, siivittämänä
Bubun lähdettyä Ennan kiima jatkui ja saimme lainaan Tampereella asuvan Eemeli-pojan. Vuokrasin hotellihuoneen pariskuntaa varten, josko Enna olisi suopeampi vieraalla maaperällä. Ei ollut. Eemelille oli leikkausaika varattu seuraavalle viikolle, joten se oli ainoa yritys tätä yhdistelmää. Ennan kiima meni ohi, alkaakseen vain viikkoa myöhemmin taas uudelleen. Nyt odotimme, että kiima on kunnolla päällä ja sitten Enna vietiin Lohjalle, jossa asuu tällä hetkellä ainoa Suomessa asuva pallillinen maupoika Jester. Mutta ei lämmennyt Enna Jesterillekään ja niin tulimme kotiin apein mielin. Tunti kotona oltuamme kiima oli taas päällä. Vain Allu kelpaa Ennalle. Ennan jatkaessa epämääräistä levotonta oloa, huutelua ja lievää merkkailua varsinaisen kiiman jälkeenkin, annoin lopulta periksi ja vein Ennan steriloitavaksi torstaina. Kohtu oli paksuuntunut, epänormaaliksi muuttunut jo.

Jester olisi ollut komea vävypoika
Näin ollen meillä ei ole kotona yhtään leikkaamatonta kissaa (Lilliä ei lasketa, koska se ei ole kasvatukseen tarkoitettu), eikä tule pitkään aikaan olemaankaan. Mikäli lähimmän parin vuoden aikana Iltavillejä syntyy, ne syntyvät sijoituskodissa, ensisijaisesti siis Nupun ja Fannin kotona Helsingissä/Pohjois-Karjalassa.

Myöskään yhtään näyttelykissaa ei meillä enää ole kotona, sillä Kiija on päästetty eläkkeelle niistä hommista. Se ei näyttelyissä viihdy, joten ei ole järkeä kiusata mamuskelia enää tällä asialla. Keskitytään nyt sitten vain kotona puuhasteluun ja rapsutteluun, siitähän kissat eniten tykkäävätkin, nämä muut puuhat ovat enemmän ihmisten kotkotuksia.

tiistai 27. syyskuuta 2011

Elossa ollaan

Viimeinen reilu viikko on ollut niin kovaa kiirettä, että bloggaaminen on jäänyt väliin. Mutta elossa ollaan!

Pikkutytöt Ninni ja Mimmi steriloitiin viikko sitten maanantaina, leikkaus sujui sinällään hyvin, mutta pahaksi onneksi ihon liimaus petti ja varsinkin Mimmin haava aukesi sen verran, että se joutui antibioottikuurille. Perjantaina otin Mimmin tilapäishoitoon meille ja muutaman päivän päästä se on valmis muuttamaan lopultakin omaan kotiinsa. Harmillinen juttu, mutta ei ole menoa haitannut! Mimmi on ehkä kaikkein taitavin kiipeilijä, mitä ikinä olen pennuissa tavannut. On myöskin selvästi vilkkaampi ja jaksaa riehua pitempään kuin Lilli. Ninni muutti reippaana omaan kotiinsa viime perjantaina ja on sopeutunut mukavasti. Kuulemma omistajat eivät enää ihmettele, miksi nimessä on "villi"...

Lilli on vahvistunut ja kasvanut kovasti, ruoka maistuu hyvin. Lilli on ihan ehdoton sylikissa, äärimmäisen hurmaava pieni kissatyttö. Toivotaan, että Lillille löytyy oma koti, jossa se saisi olla oman ihmisensä sylissä niin paljon kuin haluaa! Ensi maanantaina menemme Lillin kanssa sydäntutkimukseen ja sitten tiedetään enemmän Lillin tulevaisuudesta.

Ennalle pentujen tulo on ollut kova paikka, eikä se suvaitse niitä oikein vieläkään. Lillin kanssa meni jo kohtalaisesti, mutta Mimmin tulo siihen lisäksi pisti Ennan hermot turhan tiukalle. Onneksi meillä on kuitenkin tilaa, ja jokaiselle riittää omaa rauhaa.

Lauantaina jouduimme viemään Azizan päivystykseen, kun se meni äkkiä liikkumattomaksi, ei syönyt ja oli kivuliaan ja apaattisen oloinen. Mitään erityistä vikaa ei löytynyt ja palvelu oli jokseenkin kehnoa. Omien selvittelyjen, lukemisten ja pohdintojen jälkeen Azizalle aloitettiin kalium-lisä (arvo oli hieman matala) ja vointi onkin nyt kohentunut. Myös ummetusta oli ja se on nyt helpottanut. Menemme jonkin ajan päästä omalle eläinlääkärille kontrolliin tässä asiassa.

Siskokset. Mimmi katsoo kameraan, Lilli ottaa lepoa.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Kengurun poikanen ja bodyguard

Lilli on sylikissa ja välillä mamin kengurun poikanenkin

Lillillä on oma henkivartija

maanantai 12. syyskuuta 2011

Lilli Urhea


Kun päätimme, että Lilliä emme voi luovuttaa ennen kuin sen sydämen tilanne on selvitetty, piti samalla päättää, että Lilli muuttaa meille Iltavillilään siksi aikaa, että saadaan ennuste selväksi. Viime perjantaiksi oli sitten sovittu Lillin muuttopäivä, koska se sopi parhaiten aikatauluihimme ja Lilli on pentueen oma-aloitteisin, joten se pystyi jo hyvinkin 13 viikon iässä muuttamaan.

Kotimatka sujui pienen protestoinnin siivittämänä. Lilli on osoittautunut vielä reippaammaksi kuin odotimmekaan. Aluksi tietysti isot kissat hieman pelottivat, ja vieläkin varsinkin Allulle pitää vähän sähistä, ja pelottavinta on ollut Tyyne Koiranen, mutta ei siitäkään enää pahemmin tarvitse välittää. Lilli uskaltaa jo liikkua yksin koko talossa ja oppi heti käyttämään jopa tarhan oviluukkua, koska tarha piti myös käydä katsastamassa, vaikka se aika jännä olikin!

Kiija otti Lillin heti suojatikseen, samoin Onnin on nähty pesevän Lilliä jo. Tummat tytöt sen sijaan odotetusti suhtautuvat tulokkaaseen hieman nihkeämmin.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kotikisat

Tänä viikonloppuna oli ohjelmistossamme perinteinen Pirkanmaan rotukissayhdistyksen syysnäyttely. Pirokin näyttelyt ovat muodostuneet jo tavaksi, sillä tokihan on kiva, että ei tarvitse aamulla kukonlaulun aikaan nousta ajamaan jonnekin kauas, ja kun lisäksi Pirokin näyttelyt ovat erittäin hyvin järjestettyjä ja useimmiten yhdessä Suomen parhaista näyttelypaikoista, niin miksipä emme osallistuisi. Tällä hetkellä näyttelyissä käyvä kissajoukkomme vain on harmillisen pieni, eikä Fanni edes ehtinyt muilta kiireiltään lähteä paikan päälle, joten paikalla olivat Kiija ja Emir sekä kasvateista henkilökuntineen paikalle Helsingistä saapunut Eppu, joka oli valmistunut pari viikkoa aiemmin SP titteliin Tallinnassa. Kyseessä kun oli ensimmäinen ylimmän tittelin saanut Iltavilli, järjestimme paikalle pientä naposteltavaa ja kuohujuomaakin.

Näytelmäpäivä lauantaina sujuikin varsin mukavissa merkeissä, moni poikkesi sankaria juhlimaan. Sankari itse otti homman varsin rennosti, tuttuun tyyliin.

Aamupäivällä kävimme Kiijan ja Emirin kanssa myös rotuesittelyssä esittäytymässä. Allekirjoittaneen mielestä kun näyttelyjen tarkoitus on myös esitellä kissoja yleisölle ja myös kasvattajalle nämä ovat hyviä tilaisuuksia tuoda rotua esiin, joten pyrimme aina osallistumaan, mikäli tällaisia järjestetään. Lauantaina kuulijoita oli vain muutama, mutta sunnuntaina enemmän.

Tuomarina Kiijalla oli lauantaina ruotsalaistäti Elisabeth Raab-Alvarson, jolla olikin mielenkiintoinen tyyli käskeä kaikki kissat ensin tuomarihäkkeihin odottamaan vuoroaan ja siitä sitten joko assari tai hän itse otti kissan pöydälle ja vasta siinä vaiheessa omistaja sai tulla mukaan. Tuomari oli aika vaitonainen, ja oikeastaan ainoa kommentti oli heti alussa: fantastic condition! Eipä ollut edes kampaa Kiijalle vilautettu... Serti tuli ja myöhemmin päivällä kutsu myös TP-valintoihin, josta vähitellen tiputettiin muita pois, kunnes jäljellä oli vain britti ja Kiija ja todella pitkään "Rabban" valintaa pohti, ja päätyi sitten lopulta brittiin. Emir sai sertinsä Charles Spijkerilta ja Eppu kunniamaininnan. Molemmat pojat pyydettiin myös TP-valintoihin, joita allekirjoittanut ei ehtinyt katsomaan, mutta hämmästys oli kohtalainen, kun Epun henkilökunta lampsi pois paikalta TP-lappua heilutellen! Spijker tykkäsi siis todella paljon Epun rakenteesta ja varsinkin lihaksikkaasta kropasta, vaikka väri onkin huono, eli haamukuviot eivät näy. Näin kasvattajan silmissä hopeatäplikkäänä Eppu olisikin melkoinen ässä noissa geimeissä, mutta savujen kanssa tilanne on toinen. Epun henkilökunnan pitämässä blogissa on myös selostusta päivän tapahtumista.

Lauantaina tuli myös hieman jumpattua, kun eräs paikalla ollut firma oli pistänyt Simplicity kissanhiekat todella hyvään tarjoukseen. Normaalisti noin 18 euroa maksava 15 kilon säkki maksoi nyt vain kympin! Allekirjoittanut investoi siis 150 kiloon hiekkaan ja raahasi ne omin lihasvoimin autolle, joka ei ihan lähellä hallia ollut. Kotona vielä säkit varastoon ja tänään aamulla selkälihakset ilmoittivatkin olemassaolostaan. Enemmänkin noin hyvällä hinnalla olisi voinut hiekkaa ostaa, mutta kantokyky ei kestänyt enempää.


Sunnuntaina Kiijalla oli vuorostaan Spijker, joka tykkäsikin mammasta yllättävän paljon. Serti tuli ja TP-valintaan kutsu, jonka tiesin turhaksi, koska vastassa oli muun muassa suunnilleen kaiken mahdollisen voittanut burma. Neljästä kastraattinaaraasta Kiija kuitenkin sijoitettiin toiseksi, burman mennessä paneeliin ja lopulta voittaessa senkin. Emirkin sai sertinsä ja kävi myös TP-valinnassa, mutta voiton vei aby. Taisi olla muuten sillä abyllakin Suprelorin nahan alla, koska senkään vertaa pallinrusinoita ei näkynyt kuin Emirillä! Eppu ei enää ollutkaan sunnuntaina paikalla ja allekirjoittaneen päivä kului hieman koulujuttuja lueskellen ja loput rahat ruokaostoksiin tuhlaten.

Mukava viikonloppu taas kerran Pirokissa, keväällä jälleen sinne. Alustavan suunnitelman mukaan, jos toiveita saa esittää, Kiija voisi eläköityä ensi kevään kotinäyttelyssä SP:nä ja ainakin kerran myös veteraaniluokkaan osallistuneena. Mutta siihen on vielä aikaa! Epun juhlien rääppiäisiä vietettiin kotiporukan voimin, muffinsseja jäi yli vaikka kuinka!



tiistai 30. elokuuta 2011

Whiskas MMM

Suuri osa meillä syötävistä ruoista tilataan Saksan maalta, mutta onneksi myös lähempää löytyy käypää sapuskaa. Monikaan marketeissa myytävä ruoka ei täytä allekirjoittaneen kriteerejä kissojen ravinnoksi, mutta joukkoon mahtuu yksi poikkeus, jota meilläkin popsitaan aika usein.

Whiskasin MMM -sarjan ruoat ovat täyttä tavaraa, ei kasviksia joukossa ja mineraalit kohdallaan. Peruswhiskaseja ei tueta, mutta tämä on poikkeus. Kalaruoat haisevat niin pahalle, että niitä syödään aika harvoin, mutta liharuokia hamstrataan aina ajoittain.

Tänään käytiin tyhjentämässä Tokmannin hyllyt.

No niin, eikö maistettais jo?!?

Lihasarjassa on neljää eri makua: nauta, lammas, siipikarja ja kana.

Pussit lajittelen makujen mukaan kolmen pussin satseihin, kolme on sopiva kerta-annos viidelle aikuiselle kissalle.
Suosittelemme!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

11 viikkoa


Pennut ovat kasvaneet ja kaunistuneet edelleen. Kävin tänään niitä katsomassa, mutta valitettavasti kaikilla oli nukkuaika käsillä, eikä kuvien ottaminen oikein onnistunut. Vajaan viikon päästä täyttyy Kissaliiton asettama luovutusiän minimi, 12 viikkoa, mutta vielä tuolloin eivät pennut lähde uusiin koteihinsa. Toiselle rokotukselle mennään parin-kolmen viikon kuluttua ja Ninni ja Mimmi steriloidaan. Sen jälkeen ne lähtevät koteihinsa, Mimmi Lappeenrantaan ja Ninni Helsinkiin. Lilli jää meille muutamaksi viikoksi ainakin. Viime viikon eläinlääkärintarkastuksessa siltä löytyi sydämestä sivuääni, minkä vuoksi emme voi sitä luovuttaa uuteen kotiin ennen kuin on saatu selvitettyä, mistä on tarkemmin ottaen kyse. Lahdesta varaamme ajan sydänspesialisti Seppo Lambergilta lähiviikoille. Toistaiseksi puhelinkonsultaation perusteella hän oli sitä mieltä, että muutama viikko kannattaa odottaa, josko vika korjaantuisi itsestään. Kuulemma usein käy niin. Lilli voi ihan hyvin, eikä siitä päälle päin arvaisi, että jotain vikaa on sydämessä, joten tuskin vika on kovinkaan iso. Sen näemme myöhemmin. Ottaen huomioon, että pentueen kaksi poikapentua eivät olleet elinkelpoisia ja nyt Lilliltä löytyi tällainen vika, eivät Mimmi ja Ninni täytä enää kriteerejämme kasvatuskissoiksi, joten valitettavasti Ninnin varaus peruttiin ja se menee kotiin, jonne Lillin piti mennä. Todella ikävä tilanne ja pettymyksiä monelle osapuolelle. Toivotaan kuitenkin, että Lilli voisi elää hyvän elämän.

Vasemmalta Lilli, Ninni ja Mimmi
Lilli vasemmalla
Kaunis mamma vartioi yhä lapsiaan
Siskokset unilla

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Onnea Eppu ja Sari!

Tänään 21.8.2011 Tallinnassa ensimmäinen kasvattamamme kissa sai korkeimman tittelin, jonka FIFé näyttelyissä voi saada. Iltavillit onnittelevat lämpimästi Eppua ja omistajaansa Saria! Syötävää ja juotavaa tarjolla Pirokin näyttelyssä lauantaina 3.9. Tervetuloa moikkaamaan juhlakalua!

Supreme Premier Iltavilli Ebi Ehteshaam

Kuva: Heikki Siltala

perjantai 19. elokuuta 2011

Huolestuttaa

Pientä mauta huolestuttaa

Häkkiin suljettuna ja vieraaseen paikkaan kuljetettuna trio oli hieman hämmentynyttä porukkaa. Mutta reippaasti kaikki sujui ja matkat menivät hyvin. Ekoilla rokotuksilla siis käytiin.


maanantai 8. elokuuta 2011

Marimekon Iltavilli

Marimekolla on Iltavilli -kuosi. Löytyy kassia, tyynynpäällistä, kulhoa, mukia ja lautasta. Jotenkin ei vain tuo lehmäteema istu tähän nimeen...

sunnuntai 7. elokuuta 2011

8 viikkoa


Pennut ovat kasvaneet kohisten ja alkavat olla kilon painoisia. Ruoka maistuu hyvin ja purkkiruokien lisäksi on maisteltu erilaisia lihoja, seitiä ja katkarapujakin. Vessassa osataan käydä taitavasti, vaikka hiekkalaatikko olisi toisessa huoneessakin. Vauhtia ja vaarallisiakin tilanteita riittää: mitä korkeammalle pääsee kiipeämään, sen polleampi meininki!


Lilli on sylikissa

Lillissä on meidän kantauroksemme Manun näköä

Sylistä toiseen...

Lilli tietää miten päin kannattaa olla, jos ihmisiä haluaa hurmata!

Lilli söpöilee

Ninni

Ninni sivusta

Lilli sivusta

Mimmi on kolmikon villein ja energisin

Mimmi

Mimmiä huolestuttaa

Ninnillä on aika lupaava profiili

Ninni pääsee ehkä aikanaan jatkamaan sukuaan

Ninnin tyypissä on kutakuinkin kaikki kohdallaan

Ninniä nähdään ehkä Keskisin näyttelyssä lokakuussa
"Ikinä en mitään pahaa tee, olen vain pieni kissanpentu"

Täplät on kaikilla hyvät

Poseerausyritys nro 1

Poseerausyritys nro 2

Mamma vahtii

Kaikki pennut on varattu omiin koteihinsa. Näillä näkymin Lilli ja Ninni muuttavat Helsinkiin ja Mimmi Lappeenrantaan.